19-vuotiaan Riina Mäkisen katoamisesta on tänään kulunut vuosi. Tasan vuosi sitten Riina nähtiin viimeisen kerran, kun hän tallentui 10. toukokuuta Loviisan Vanhassakylässä Tokmannin valvontakameroihin. Riina liikkui tuolloin kolmekymppisen miehen seurassa.
Vielä samana päivänä alkuillasta Riina nähtiin syvällä metsätien päässä Loviisan Vanhassakylässä saman miehen seurassa. Kaksikko oli palaneen auton luona. Havainnon teki sattumalta paikalle osunut koiranulkoiluttaja. Tämän jälkeen Riinasta ei ole yhtäkään havaintoa.
Vapaaehtoiset ja Riinan läheiset etsivät häntä edelleen lähes viikoittain maastosta. Yksi vakituisista vapaaehtoisetsijöistä on kulkenut vuoden aikana Loviisan metsissä yli 400 kilometriä.
– Vapaaehtoiset käyvät metsässä säännöllisesti, jopa kerran tai kaksi viikossa. Talvella kävimme vähän harvemmin, koska maasto on niin vaikeakulkuista. Minä ja äitini olemme usein mukana etsinnöissä, Riinan 31-vuotias isosisko Robin-Aleksandra Helenius kertoo.
Isosisko oli viimeksi maastossa viikko sitten. Perheellä ei ole mitään muuta paikkaa kuin metsä, mistä etsiä Riinaa. Silti heistä on vaikea uskoa, että Riina olisi sielläkään.
– Kun mitään jälkiä ei ole missään. Olemme löytäneet jälkiä Riinan seurassa olleesta miehestä, mutta emme mitään Riinasta. Miehen jäljiltä on löytynyt nuotiopaikka, kaljatölkkejä ja hänen kenkänsä.
Poliisi sai hälytyksen palopaikalle
Poliisi sai hälytyksen palaneesta autosta Loviisassa viime vuonna 10. toukokuuta. Ilmoituksen mukaan paikalta oli kuulunut myös laukauksia muistuttavia ääniä. Kun partio saapui paikalle vajaan tunnin kuluttua ilmoituksesta, paikalta ei löytynyt ketään.
Seuraavana päivänä, torstaina 11. toukokuuta Riinan seurassa ollut kolmikymppinen mies otettiin kiinni lähellä sijaitsevalta Kuninkaantien ABC-asemalta. Mies päätyi poliisin huostaan, sillä hän oli näpistänyt huoltoasemalta karkkia.
Poliisin mukaan mies ei kuitenkaan liity Riinan katoamiseen. Mies on itse kertonut poliisille, että hänelle tuli riitaa Riinan kanssa metsässä, lähellä auton palopaikkaa, jonka jälkeen Riina lähti kävelemään pois.
Tämän jälkeen kaikki jäljet nuoresta naisesta päättyvät.
Ei syytä kadota
Perhe ei tunne miestä, jonka seurassa Riina oli. Riina kertoi miehen olleen hänen ystävänsä. He olivat tunteneet toisensa vasta muutaman kuukauden.
Isosisko on jutellut miehen kanssa Riinan katoamisen jälkeen.
– En tunne häntä, mutta olemme puhuneet siitä, mitä hänen mukaansa metsässä tapahtui. Emme voi muuta kuin luottaa hänen sanaansa ja haluan uskoa ihmisistä hyvää, Helenius sanoo.
Riinan äiti tapasi miehen muutama päivä ennen tyttärensä katoamista. Tuolloin Riina ja mies olivat lähdössä Kouvolaan tapaamaan miehen sukulaisia. Sinne he menivätkin ja paluumatkalla Riina katosi Loviisassa.
Isosiskon mukaan Riinalla ei ollut mitään syytä kadota tahallaan. Kotimatkalla Kouvolasta hän oli soittanut pikkusiskolleen ja ystävilleen ja sopinut näiden kanssa tapaamisia Helsinkiin.
Kaksikon liikkeet Loviisan Vanhassakylässä ovat kuitenkin hieman epäselvät. Alueella oli murtauduttu mökkiin, mutta poliisillekaan ei ole selvinnyt se, milloin se oli tapahtunut. Tiedossa ei siis ole, murtautuiko mies yksin mökkiin Riinan katoamisen jälkeen vai oliko Riina mukana.
Mökiltä oli viety kaljatölkkejä, joita löytyi miehen jäljiltä metsästä.
Isosiskon mukaan auton palopaikka ja sen läheisyys on tutkittu erittäin tarkasti.
– Auton lähellä olemme kiertäneet paljon. Siellä on käynyt myös poliisit ja ruumiskoirat.
Toivo elää yhä
Perhe ei osaa tarkasti sanoa, mitä ajatella poliisin toiminnasta etsintöjen aikana.
– Aluksi oli sellainen tunne, että poliisi ajatteli Riinan olevan vain pakosalla. Kesti aika pitkään ennen kuin he tajusivat, että Riina on oikeasti kadonnut.
– Se tuntuu oudolta, että mitä he ajattelevat Riinalle käyneen. Riina ei ole käyttänyt pankkitilejään, hän ei ole käynyt omassa kodissaan, metsästä ei ole löytynyt mitään. Eikö poliisi pääse kärryille mitä on tapahtunut? Helenius ihmettelee.
Poliisi uskoo, että Riina ei löydy enää elossa. Isosisko ihmettelee, miksi poliisi on asiasta niin varma. Omaiset jaksavat yhä toivoa ja uskoa, että Riina voi olla jossain elossa.
– Luulisi, että jos hän olisi siellä metsässä, jotain olisi jo löytynyt. Emme ole valmiita ajattelemaan, että hän on kuollut, kun emme tiedä sitä varmasti.
Perhe saa edelleen aika ajoin viestejä ihmisiltä, joiden mukaan Riinaa on nähty jossain. Jokainen ”havainto” herättää aina toiveen.
– Välillä olemme olleet havaintojen perässä juna-asemilla ja milloin missäkin. Kaikki vinkit ovat olleet sellaisia, joita ei ole pystytty todentamaan, isosisko kertoo.
Läheiset suhteet
31-vuotias isosisko piti Riinan kanssa yhteyttä lähes viikoittain. Äiti oli Riinan kanssa tekemisissä vielä tiiviimmin.
– Tämä on ollut todella raskas vuosi. Riina on mielessä joka päivä. Varmasti kaikki tulee todemmaksi, kun tämä loppuu. Toivottavasti tämä edes loppuu, koska epätietoisuudessa eläminen on tosi tuskaista. Välillä on parempia hetkiä, kun uskoo hyvään, välillä ei tiedä yhtään mitä ajatella, isosisko kuvailee tunteitaan.
Sisko tietää, että metsästä Riina ei voi enää löytyä elossa.
– Fakta on, että maastosta etsimme pikkusiskoni ruumista. Mutta aina kun tulee joku vihje, niin siihen haluaa uskoa ja sitten alkaa taas selvittely.
Riina asui yksin vuokralla, ja perhe on pitänyt hänen asuntoaan vuoden. Nyt siitä on tullut aika luopua.
Tänään – katoamisen vuosipäivänä – perhe tyhjentää Riinan asunnon tavaroista.
– Nyt on se hetki, kun siitä pitää luopua. Säilytämme suurimman osan Riinan tavaroista. Niitä ei hävitetä, koska ei meillä ole varmuutta siitä, tarvitseeko hän niitä vielä.
– Tiedämme tosiasiat, mutta emme halua uskoa siihen, että hän on kuollut. Enemmän tämä on sellaista, että etsitään ja eletään toivossa. Surutyötä on vaikeaa tehdä ilman, että tietää mitä oikeasti on tapahtunut.
Enemmän kuin mitään, perhe toivoo, että Riinan kohtalo selviää.
– Otamme mieluummin sen surutyön ja tietoisuuden kuin tämän epäselvyyden. Jos Riina löytyisi kuolleena, niin silloin saisimme edes saattaa hänet haudan lepoon, sisko sanoo itkien.