Helsingin Sanomissa julkaistiin viime lauantaina nuoren tytön kuolinilmoitus. Tyttö oli juuri ehtinyt täyttää 15 vuotta. Neljä päivää syntymäpäivien jälkeen hän teki itsemurhan.
Koskettavassa ilmoituksessa läheiset kiittävät ihmisiä, jotka viimeisinä kuukausina uskoivat heitä.
Mahdolliset muistamiset he pyytävät ohjaamaan Suomen Mielenterveysseuralle, jotta lasten ja nuorten itsemurhia pystyttäisiin ehkäisemään paremmin.
Ilmoitus kosketti myös Imagessa blogia pitävää Anssi Järvistä, joka pohtii blogissaan, onko vanhempien hätähuuto aiheellinen. Hän viittaa myös THL:n laajaan tutkimukseen, jossa on tutkittu vuonna 1987 syntyneiden mielenterveyttä.
MTV Uutiset selvitti THL:stä, mitä näille nykyisille kolmikymppisille kuuluu – ja sai samalla kuulla vielä julkaisemattomasta selvityksestä, jossa on tutkittu lama-ajan jälkeen syntyneiden (vuonna 1997) lasten kuulumisia.
Parikymppiset käyttävät jopa enemmän psykiatrisia palveluita
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tutkii parhaillaan vuonna 1997 syntyneiden nuorten elämää, mutta tuloksia ei vielä ole julkistettu virallisesti. Niistä voi kuitenkin paljastaa jo sen verran, että nyt parikymppiset nuoret käyttävät vähintään yhtä paljon tai jopa enemmän psykiatrisia palveluita kuin heitä kymmenen vuotta aiemmin eli lama-aikana syntyneet, nykyisin 30-vuotiaat nuoret aikuiset.
Tilanne ei siis ole aiemmasta parantunut. THL:n erikoistutkija Tiina Ristikari ei ole tutkimustuloksista yllättynyt.
– Kymmenen vuotta niin kutsuttujen lama-ajan lasten syntymän jälkeen syntyneiden nuorten tilanne ei näytä yhtään paremmalta. Suomessa on nytkin menossa pitkittynyt taantuma. Toisaalta täytyy olla tyytyväinen siitä, että niin monet parikymppiset nuoret ovat ohjautuneet mielenterveyspalveluiden piiriin, sanoo Ristikari.
Vuonna 1987 syntyneet viettivät varsinaisen lapsuutensa Suomen synkimpänä lama-aikana. Nykyisen taloudellisen taantuman aikana he ovat olleet siirtymässä jatko-opintoihin ja työelämään.
– He ovat siis olleet peräti kahteen kertaan talouden kolhimina. Samoin vuonna 1997 syntyneet ovat kokeneet talouden huonoja aikoja, Ristikari huomauttaa.
Talous suurin yksittäinen tekijä syrjäytymiselle
Tutkimusten mukaan juuri 1990-luvun lama-aika sysäsi monen perheen talouden raiteiltaan, mikä oli Ristikarin mukaan suurin yksittäinen tekijä monen lapsen myöhempään syrjäytymiseen. Nykyään vuonna 1987 syntyneistä lama-ajan lapsista joka kolmas ikäluokasta on joko saanut psykiatrisen diagnoosin tai on ostanut psyykenlääkkeitä. He ovat nykyään 30-vuotiaita nuoria aikuisia.
– Lapsiköyhyystutkijoiden mukaan perheen talouden kärsiessä vanhempien voimavarat menevät hyvin pitkälle arjessa selviämiseen. Tuolloin voimavaroja ei jää muuhun kuin perusasioista selviämiseen, kuten seuraavan päivän ruoan miettimiseen. Arjen pyörittäminen taloudellisten haasteiden keskellä on valtava stressitekijä, mikä heijastuu myös lapsiin, Ristikari kuvailee.
Varhainen apu perheille tärkeää
Talouden ongelmien myötä myös muut ongelmat lähtevät kasautumaan. Perheen erilaisten ongelmien lisääntyminen puolestaan on valtavan suuri riskitekijä lasten myöhemmille mielenterveyden häiriöille.
– Siksi olisi äärimmäisen tärkeää, että perheet saisivat apua ennen kuin ongelmat alkavat kumuloitua, Ristikari sanoo.
Tutkimusten mukaan vuonna 1987 syntyneiden ja kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1997 syntyneiden mielenterveyshäiriöiden riskitekijöissä ei juurikaan ole eroja.
– Talouden ongelmien lisäksi taustalla on usein myös vanhempien vähäistä koulutusta, teiniäitiyttä ja yksinhuoltajuutta eli ongelmat kytkeytyvät hyvin vahvasti toisiinsa.
Tutkimusten mukaan 14 prosenttia 1987 syntyneistä ei ole suorittanut mitään tutkintoa yhdeksän vuotta peruskoulun päättymisen jälkeen. Lähes kolmannes heistä on joutunut jossain vaiheessa turvautumaan toimeentulotukeen.
Onko yksi sukupolvi menetetty?
Lapsi ei luonnollisesti voi vaikuttaa yhteiskunnan tai perheensä tilanteeseen. Kuitenkin juuri lapsuuden olosuhteet määrittelevät pitkälti ihmisen kykyä elää taloudellisesti itsenäistä ja vakaata elämää. Ristikarin mukaan joukolla lama-aikana syntyneitä on jo nykyään paljon positiivista elämässään.
– Monet heistä pääsevät ehkä vain hieman myöhemmin kiinni siihen taloudellisesti itsenäiseen nuorten aikuisten elämään, Ristikari luonnehtii.
Tutkimusten mukaan viime vuosina pääsy psykiatristen palveluidin piiriin on helpottunut ja yhä useampi on löytänyt apua, esimerkiksi jo kouluterveydenhuollossa. Myös asenteet psyykkisiä ongelmia kohtaan ovat muuttuneet. Enää apua ei kaihdeta hakea.
Entä mitä oppia vastaisuuden varalle?
– Yhteiskunnan pitäisi pitää huolta perheistä ja tukea ongelmissa jo varhaisessa vaiheessa. Ongelmista huolimatta juuri lapsen pitäisi saada osallistua normaalisti koulutyöhön ja harrastuksiin, Ristikari sanoo.
Ristikarin mielestä tähän suuntaan Suomessa ollaan hyvää vauhtia menossa. Lapsi- ja perhepalveluita on lama-ajoista viisastuneena mietitty kovasti.
– Tärkeintä olisi se, että siellä niin kutsutuissa aikuisten palveluissa huomioitaisiin lapset. Jos isä esimerkiksi menettää syöpädiagnoosin takia työkykynsä, pitäisi terveydenhuollon palveluissa pohtia sitä, millaista tukea koko perhe tarvitsee. Myös työllisyyspalveluissa pitäisi ottaa koko perheen tilanne huomioon ja tarjota apua, Ristikari muistuttaa.
Entä sitten vuonna 2007 syntyneiden ikäluokka? Onko heillä jo vähemmän mielenterveyden ongelmia ja syrjäytymistä? Heitä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei vielä ole tutkinut.
– En lähtisi veikkaamaan mitään. Muiden tutkimusten mukaan kuitenkin esimerkiksi humalahakuinen juominen ja tupakointi on vähentynyt, mikä voisi viitata tilanteen parantuneen. Juuri terveyskäyttäytyminen on iso osa nuorten hyvinvointia ja siinä on tapahtunut paljon positiivisia muutoksia, Ristikari sanoo.