Kiinan setsuanilaisen keittiön klassikko, Kung Pao, on hitusen tulinen, paistettu kanaruoka maapähkinöiden ja chilin kera. Helppo, nopeahko ja supermaukas.
Olen syönyt kung paota useasti suomalaisissa kiinalaisissa ravintoloissa. Kiinalaisten ravintoloiden taso on Suomessa valtaosin surkea - ainakin jos mittaa sitä autenttisuuden mukaan. Maut voivat olla ihan hyviä, mutta kiinalaisen keittiön hienouksia aromivahvennekeittiöt eivät tavoita lainkaan.
Sama kung paon suhteen. Ihan hyvää se on ollut tilatessa. Kun kokkasi itse, huomasi selkeän eron ja tietenkin parempaan. Mausta puuttuu tunkkaisuus, käryisyys ja aromivahventeiden taustalle lyömä epämääräisyys. Ei tarvittaisi paljoa, että maut pysyisivät puhtaina (mausteisen ja usein tummanpuhuvan keittiön huomioiden).
SETSUANIN KEITTIÖN hieno piirre on sen omanlaisensa tulisuus. Setsuanin pippuri luo syvää makupohjaa eikä hypi silmille. Mitä enemmän sitä ruokaan laitat, sitä helpommin huomaat sen tyylikkään tavan lähestyä. Mutta kung paon ei kuulu olla tulista. Käy maistamassa Helsingissä Mei Lin tai Chengdu, niin juttu avautuu kerrasta.
Täm kung pao -resepti on peräisin Mikko Takalan, Sami Rekolan ja Mika Remeksen kirjasta Kana - kaikki kananpojasta. Opus on hieno tutustuttaminen broilerin monivivahteiseen olemukseen linnun osat erikseen huomioiden. Itse ostan rintafileitä varsin harvoin, koska ne ovat juuri se tylsin osa. Koivet ovat maukkaimpia ja jos kammoksuu luuta, voi koipilihaa ostaa Suomessa paisti-nimikkeen alla.
