Kysyimme suklaamunien täyttämiseen erikoistuneilta Mignon-mestareilta, miten täyte saadaan kananmunankuoreen ja mitä munan sisällölle tapahtuu.
Fazerin Vantaan suklaatehtaalla on kennoissa kananmunankuoria. Paljon. Kuoriin valutetaan nestemäistä mantelipähkinä-nougattäytettä. Mignon-munien valmistus on alkanut.
Heidi Talvensaarella on tästä parinkymmenen vuoden kokemus. Talvensaari valuttaa varmoin ottein täytettä pienen reiän kautta.
– Tähtään siten, että muutama sentti jää kaulasta. Siinä pitää olla tulppausvara, Talvensaari näyttää.
Työpisteellä on pieni, mutta kirkas valo. Se valaisee kananmunankuoren, joten Mignon-massa kuultaa kuoren läpi. Nopeimmat työntekijät ovat täyttäneet jopa 4800 munaa päivässä. Talvensaaren mukaan määrissä ei silti kilpailla. Ei ainakaan enää.
– Silloin oli kilpailua, kun näistä saatiin bonukset. Meillä ei ole enää bonuksia, vaan jokainen tekee oman taitonsa ja kykynsä mukaan.
Työntekijät istuvat samassa työpisteessä kaksi päivää ja sitten vaihdetaan seuraavaan. Mignon-muna tehdään edelleen käsityönä. Valmistus aloitetaan joulukuussa ja se päättyy hiihtoloman tienoilla.
Pari miljoonaa Mignon-munaa tarkoittaa myös yhtä montaa kananmunankuorta.
– Kananmunat tulevat Laitilasta. Munia kerätään vuoden ajan, ja niihin porataan pieni reikä timanttiporalla. Sisukset imetään pois. Munamassa käytetään ravintoloissa ja leipomoissa. Kuoret pestään neljään kertaan, desinfioidaan ja tuodaan marraskuun lopulla tänne Vaaralaan, kertoo Fazerin vierailumarkkinoinnin tiiminvetäjä Anna Haltiala.
– Sisukset imetään paineen avulla pillillä. Sitä ei voi tehdä koneellisesti, koska on vaara, että kuori menee rikki, Haltiala lisää.
Täytön jälkeen munat matkaavat jäähdytystunneliin, jossa Mignon-massa jähmettyy.
Tulppauspisteellä on hurja tahti. Nopein tulppaa työpäivän aikana 6900 munaa. Tulppaus tarkoittaa kananmunankuoren sulkemista sokerimassalla. Myös Ritva Haataisella on kova tahti.
– On vuosien kokemus. Meillä oli ennen urakkatyö. Tänä vuonna systeemi on muuttunut, mutta samalla tavalla sitä tekee. Ei osaa hidastaa, Haatanen sanoo.
– Tulpan pitää olla ihan tiivis, ettei sisään mene mitään vierasta juttua.
Jos Mignon-munia on valmistanut 16 vuotta, on selvää, että munat eivät enää maistu samalla tavalla kuin ennen.
– Ei oikein maistu. Lapsenlapset syövät sitäkin enemmän, Haatanen nauraa.
Anna Lempiäinen pakkaa valmiit Mignon-munat pakettiin. Tapaamme tammikuun lopulla ja valmistus on pian päättymässä. Edessä on vuoden tauko.
– Vähän haikealta tuntuu. Olen käsityöihminen ja tämä on vähän kuin harrastus. Tosi kivaa puuhaa tämä pakkaaminen.
Tässä on valuvaihe, tulppaus ja pakkaus. Mikä kolmesta on oma suosikkisi?
– Ehdoton lempparini on tämä pakkaus. Valukin on aika kiva, sillä siinä saa käyttää vähän hoksottimiakin, että missä vaiheessa hana pitää sulkea. Pakkauksessa innostaa se, että saa tehdä käsillä. Se on minulle tärkeä asia.
Mignon-munat tehdään edelleen käsityönä alusta loppuun. Voisiko ne tehdä jo koneellisesti?
– Ei varmaan voi. Me olemme etsineet konetta, joka tekisi. Sellaista ei ole kuitenkaan löytynyt, Anna Haltiala hymyilee.
2:21
