Olipa melkoinen viikko tamperelaisessa craft-hengessä! Kävin tutustumassa moniin erilaisiin tahoihin, joissa luotetaan laadukkaaseen tekemiseen, kotimaisiin raaka-aineisiin ja siihen, että suomalaiset osaavat myös panostaa laatuun ostoksissaan.
Siinä missä Nokia oli aiemmin kaiken kantava voima ja suomalainen ylpeydenaihe, on nykyään kasvava trendi ylpeillä pienimuotoisemmasta käsityöläisosaamisesta. Mielestäni koko homman aloitti Kyrö Distilleryn Napue GT:n "maailmanmestaruus". Yleisön huomio kiinnittyi autotalleista ponnistaviin, palavalla intohimolla toimiviin tyyppeihin, jotka olivat todenneet osaavansa tehdä asioita markkinoita paremmin. Kun voittoja alkoi kertyjä alkoholin saralla muutoinkin, muuttui markkinat melkoisesti kohti kotimaista laatua ja suomalaisten raaka-aineiden huippulaadun arvostamista.
Craft-buumi levisi globaalin trendinkin saattelemana kaikkiin ruokatuotteisiin ja sitä satoa nyt niitetään. Kun kuluttajat ovat vastaanottavaisia, yhä useampi uskaltaa kokeilla ideoittensa kantavuutta.
Pahoittelut kännykkäkuvista. En kuvitellut postaavani visiiteistä blogiin, mutta viikosta tuli niin mielenkiintoinen, että halusin niputtaa sen yhteen. Postaan jatkossakin pientuottajista, kun visiittejä kertyy sopiva määrä. Saa kutsua kylään!
POIKAIN PARHAAT. Maanantaina kävin Tampereen Kaukajärven kupeessa Poikain Parhaita moikkaamassa (yläkuva). Olen juonut heidän glögiään jo parina talvena ja todennut sen suosikikseni alati monipuolistuvilla glögimarkkinoilla. Kesällä ostoskoriin sujahti heidän jäätee, joka toisin kuin kilpailijansa, maistuu teeltä. Ihan siksi, koska siinä on teetä. Tähän kiteytyykin Nikolas Jokisalon ja Pertti Hakalan pari vuotta sitten alkuunpistämän yrityksen liikeidea. Tehdään tuotteita aidoista raaka-aineista ilman kikkailuja luottamalla raaka-aineiden aitoihin makuihin. Kun maistat heidän puolukkalimonaadiaan, se maistuu vahvasti puolukalta. Omenalimppari puolestaan omenalta eikä esanssilta.
