When in Rome… sun täytyy maistaa Gabriele Boncin levypizzaa. Viime kerralla en ehtinyt, vaikka oli viikko aikaa, mutta nyt onnistui. Vatikaanin takana, Pizzarium Bonci.
Vietin viikonlopun työporukalla Roomassa. Vapaa-aikaa oli mukavasti, joten pääsin vaeltelemaan kaupungissa ympäriinsä ja ihan yksin. Yhtä aikaa outoa ja mahtavaa. Rooma on omalla tavallaan häikäisevän upea kaupunki, mutta turistihärdelli pilaa sitä aika lailla. Viihtyvyydessä eteen kiilaa Italiassa omiin kokemuksiin nojaten Napoli, Bologna, Genova, Firenze ja myös Venetsia (vaimon blogiin). Rooman ylivertainen valtti on keskustan pienuus. Päivän aikana ehtii nähdä kaikki olennaiset ja lukuisat nähtävyydet sekä syödä matkalla hyvin. Tämä tietty silloin, kun tarkastelet kohteita vain ulkoapäin.
ROOMASSA ON TILAA, mikä luo puitteet ihmismassojen kerääntymiseen. Laitoin kuulokkeista soimaan rauhallista oopperaa ja jazzia ja onnistuin suodattamaan turistihälinän aisteistani läpi päivän. Hämmentävän nautinnollista käyskennellä ympäriinsä ilman suunnitelmaa. Valitettavaa on tietty italialaisen elämänmenon rytmi, joka sulkee ravintolat klo 14 maissa moneksi tunniksi eikä hyviä ruokamestoja ehdi kiertää päivän aikana kovin montaa, vaikka vatsalaukku kaikkea vetäisikin.
