Kokonainen kana on katoava luonnonvara keittiöissä. Pilkkominen koetaan vaivalloiseksi ja luut hankaliksi. Vierastin taannoin myös itse pilkkomista, kunnes pääsin parin kerran jälkeen jyvälle. Itse pidän tärkeimpänä tietää, missä veitsenterä koko ajan menee. Eli ei pidetä kanasta kiinni vastapäätä, kun työnnetään terää tai viilletään. Ei ole oikeasti vaikeaa, kunhan veitsi on oikeasti terävä. Tylsä on vaarallinen kapistus.
Miksi silti pitäisi vaivautua? Suomalaiset ovat fileehullua kansaa, vaikka kyseinen osa on sitä kaikken mauttominta. Kokonaisen kanan kautta oppii väistämättä maistelemaan eri osia ja huomaamaan, mikä oikeasti maistuu parhaalta. Toinen syy on hinta. Kokonainen kana on valmiiksi pilkottua edullisempi. Kolmas syy on kanaliemi. Keität kanan luista helposti kanaliemen, jonka makua kuutiosta liuotettuun ei pysty vertaamaan. Ja ihan kaupan päälle. Bloggaan myöhemmin kanaliemen reseptin. Opastusvideon kanan pilkkomiseen löydät vaikka täältä.
Käytin äsken siivekkäästä nimeä kana, vaikka oikeasti perusmarkettikama on broilerihybridi Ross 508:a. Kuluttajien toiveita varten kehitetty lajike kasvaa kuudessa viikossa teuraskelpoiseksi ja on siinä ajassa kasvattanut kunnon rintafileet. Pitempi elossapitäminen koituisi kohtalokkaaksi, koska labrassa kehitetyn linnun jalat eivät kestäisi lihaa pullollaan olevaa yläkroppaa. Asiasta voi lukea tarkemmin Ylen vuosien varrella klassikoksi nousseesta selonteosta.
Kukkoilua Pieksämäellä
Käytin itse ihan oikeaa kanaa. Tai siis kukkoa. Minuun otti blogin kautta yhteyttä pieksämäkeläinen Ira Honkonen, joka kutsui poikkeamaan harrastekanalassaan tullessamme Savosta kotiin. Iran kasvattama rotu on orpington, joka kuuluu jättirotuihin. Kokoa siivekkäillä olikin. Oikein hätkähdin, kun näin polvenkorkuisia helttapäitä. Kotiin matkasi pari kukkoa ja yksi fasaani. Patavalmiina toki. Ja se maku… huh… muistan muutama vuosi sitten ostaessani Viskilän tilan kukonpoikia, että tämä menee ihan eettisyyden piikkiin. Tuskinpa maussa mitään ihmeitä erottaisin. Ensimmäinen suupala muutti kaiken. Ross 508 ei maistu oikeastaan miltään verrattuna vapaammin kasvaneisiin rotukanoihin. Olen muutaman kerran kokannut luomukukkoja, mutta ne ovat olleet ruipeloita näihin verrattuna. Pääsivät helposti kuiviksi eikä lihan nyhtäminen ollut muutenkaan miellyttävää. Tämä oli toista maata. Suosittelen lämpimästi vierailemaan pientiloilla ja kysymään, josko sieltä liikenisi siipikarjaa kokattavaksi. Vapaan hyvän elämän ja aidomman rodun mukanaan tuoma makunautinto on kaiken vaivan ja extrahinnan väärti. Kiitos vielä Iralle!
