Kovia kokeneen Airin torikahvilassa tarjotaan välillä annos ilmaiseksi: ”Olemme oppineet näkemään, kuka on oikeasti avun tarpeessa”

Vielä 2000-luvun alussa entinen pankkityöläinen Airi Suorsa eli ahtaasti: työtä oli pätkissä, mutta rahaongelmat olivat jatkuvasti läsnä. 

– Lopulta sain sysäyksen kahvilan perustaneelta kaveriltani yrityksen perustamiseen. Ensin vähän pelotti, mutta lopulta löysin letut ja rakastuin tähän työhön.

Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin Suorsan Lettukahvila Einesmaja kulkee kaupungista toiseen ja ympäri Suomea koko pitkän kesän. Aurinkoisina kuukausina ohitse vilahtaa tuhansia ihmisiä ja osasta Suorsa näkee heti, että nyt on tiukka paikka – silloin hän haluaa auttaa tavalla tai toisella, usein vähävarainen saa mukaansa kunnon lettukahvit.   

Suorsan mukaan avun tarvitsijan tunnistaa usein pelkästä asenteesta.

– Joidenkin ihmisten kohdalla tulee vain sellainen tunne. Kysytään hintaa, mutta ei haukuta hintoja, ei tingitä, vaan tullaan nöyrän näköisenä. Kaivetaan ne viimeiset rahat esille tai vaikka vain otetaan se lettujen tuoksu nenään, mutta tyydytään silti pelkkään kahviin.

Esimerkiksi eräs rouva, joka kulki päiväkausia kahvilan ohi rollaattorinsa avulla ja haisteli herkullista tuoksua, mutta ei koskaan tullut syömään.

– Vaatteista näki, etteivät ne olleet aivan uudenkarheita ja rouva pysähtyi joka päivä hetkeksi, mutta ei kuitenkaan pyytänyt mitään. Ajattelimme, että kyse voi olla myös allergiasta, mutta paistoimme lopulta kolme lettua pakettiin ja veimme ne hänelle – selvisi, että rouva eli pienellä eläkkeellä eikä hänellä ollut varaa ostaa, Suorsa kertoo. 

Muilta asiakkailta auttaminen pidetään kuitenkin salassa kahdesta syystä: toinen on se, ettei avun saaja joudu huomion keskipisteeksi ja toinen se, että muut asiakkaat eivät pahastu. Auttaminen tapahtuu silloin, kun yrittäjistä itsestään siltä tuntuu. 

– Olemme koko perhe kokeneet kovia ja olemme sopineet, että teemme joka päivä yhden hyvän teon. Poikani työskentelee kanssani Lettukahvilassa ja usein katseella sovimme, että nyt teemme hyvän teon. Teemme sen niin hiljaa, että muut eivät kuule. Otamme vaikka kassalla vain kahvin hinnan, mutta laitamme asiakkaan silti lettujonoon.

Suorsan mukaan auttamisesta tulee myös hyvä mieli itselle.

– Jospa se maailma vähän paranisi sillä, että tehdään hyvää, en tiedä.