Entinen pitkäaikaistyötön Airi Suorsa tarjoaa ilmaiset lettukahvit, kun tunnistaa tiukasti elävän ihmisen. ”Perheeni kanssa olemme sopineet, että teemme yhden hyvän teon päivässä”.
Vielä 2000-luvun alussa entinen pankkityöläinen Airi Suorsa eli ahtaasti: työtä oli pätkissä, mutta rahaongelmat olivat jatkuvasti läsnä.
– Lopulta sain sysäyksen kahvilan perustaneelta kaveriltani yrityksen perustamiseen. Ensin vähän pelotti, mutta lopulta löysin letut ja rakastuin tähän työhön.
Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin Suorsan Lettukahvila Einesmaja kulkee kaupungista toiseen ja ympäri Suomea koko pitkän kesän. Aurinkoisina kuukausina ohitse vilahtaa tuhansia ihmisiä ja osasta Suorsa näkee heti, että nyt on tiukka paikka – silloin hän haluaa auttaa tavalla tai toisella, usein vähävarainen saa mukaansa kunnon lettukahvit.
Suorsan mukaan avun tarvitsijan tunnistaa usein pelkästä asenteesta.
– Joidenkin ihmisten kohdalla tulee vain sellainen tunne. Kysytään hintaa, mutta ei haukuta hintoja, ei tingitä, vaan tullaan nöyrän näköisenä. Kaivetaan ne viimeiset rahat esille tai vaikka vain otetaan se lettujen tuoksu nenään, mutta tyydytään silti pelkkään kahviin.
Esimerkiksi eräs rouva, joka kulki päiväkausia kahvilan ohi rollaattorinsa avulla ja haisteli herkullista tuoksua, mutta ei koskaan tullut syömään.
– Vaatteista näki, etteivät ne olleet aivan uudenkarheita ja rouva pysähtyi joka päivä hetkeksi, mutta ei kuitenkaan pyytänyt mitään. Ajattelimme, että kyse voi olla myös allergiasta, mutta paistoimme lopulta kolme lettua pakettiin ja veimme ne hänelle – selvisi, että rouva eli pienellä eläkkeellä eikä hänellä ollut varaa ostaa, Suorsa kertoo.
