Suunnilleen kaikki suomalaiset ovat joskus syöneet nuotiolla paistetun makkaran. Ja melko moni on myös syönyt partiobanaanin eli nuotiolla kypsennetyn suklaa-banaanin. Nuotioruoka voi kuitenkin olla paljon muutakin kuin kaksi ikiaikaista klassikkoa.
Saara Atula ja Sonja Lassila ovat laatineet keittokirjan nuotiokokkaamisesta kiinnostuneille. Retkiruokaa nuotiolla -kirja (Cozy Publishing 2024) alkaa sopivien nuotiopuiden valinnasta ja tulen sytyttämisestä jatkuen välineiden kautta reseptiikkaan. Vaelluksen pituus vaikuttaa mukaan otettavaan ruokaan ja välineisiin, sillä erämaahan ei kukaan kanna valurautapataa, mutta lähilaavulle sen voi hyvinkin raahata.
Atula ja Lassila painottavat kirjassaan ympäristön hyvinvoinnin huomioimista.
– On hienoa, että retkeily on lisääntynyt, mutta mitä enemmän luonnossa liikutaan, sitä enemmän se kuluu. On tärkeää pitää huolta ympäristöstä, jotta se säilyisi hyvänä retkeilijältä toiselle, sanoo Saara Atula.
Siispä nuotio opastetaan tekemään tarkoitukseen sopivaksi ja mahdollisimman vähän päästöjä aiheuttavaksi.
– Sekapuu palaa puhtaimmin, kun eri puulaatujen palamisominaisuudet tukevat toisiaan, neuvoo Sonja Lassila.
Herkullisimmat herkut
Sekä Lassila että Atula ovat ahkeria retkeilijöitä ja he myös kokkaavat mielellään. He ovatkin kehittäneet reseptejä, jotka toimivat metsässä ja maistuvat kuin ravintolassa.
Tämän jutun tekemistä varten he veivät toimittajan lounaalle rovaniemeläiselle laavulle.
Suolaiset köyhät ritarit valmistuivat nuotiolla hyvin vaivattomasti, ja maistuivat hurjan hyvälle. Jälkiruoaksi oli tikkukorvapuusteja ja lakritsikaakaota. Köyhät ritarit vaativat vain hieman enemmän viitseliäisyyttä kuin makkaran paistaminen, mutta maku maksoi vaivan.
Tikussa nuotion paahteessa paistettu korvapuusti oli aivan käsittämätöntä herkkua, mikä oli merkillistä, sillä kyseessä oli koko lailla tavallinen maku.
Ulkoilma onkin erittäin hyvä mauste. Se tekee tavanomaisesta herkkua ja herkusta taivaallista. Kirjailijat myöntävätkin, että ulkona sama ruoka maistuu selvästi paremmalta kuin kotona pöydän ääressä.
– Kun on nuotiolla pitkän kaavan mukaan kokannut, niin ruokailuunkin keskittyy enemmän. Metsä ja tuli luovat tunnelman, johon ei keittiössä pääse, kuvailee Sonja Lassila.
– Ja metsässä rauhoittuu paremmin. Mielessä eivät pyöri arkiset asiat eikä taustalla pauhaa televisio, jatkaa Saara Atula.
Tulille, mars!
Nuotiolla kokkaaminen on hauskaa puuhaa eikä varusteiden kanssa tarvitse hifistellä.
– Alkuun pääsee, kun on puukko, sanoo Saara Atula.
– Ja minä tykkään kantaa mukanani kevyttä, laadukasta paistinpannua, sanoo Sonja Lassila.
Jonkinlainen paistinlasta on myös kätevä eikä paina liikaa pidemmälläkään retkellä.
– Mutta olemme me joskus senkin unohtaneet ja hyvin on selvitty, nauraa Sonja Lassila.
– Puutikulla voi sekoittaa ja pieni klapi käy lastasta, vinkaa Saara Atula.
Laavujen tulipaikoilla on yleensä ritilä, joka on suureksi avuksi nuotiokokille.
Retkiruokakirjassa on valmiita reseptejä, mutta ne on kirjoitettu niin, että lukija saattaa hyvinkin innostua kehittelemään niitä eteenpäin.
Nuotiokeittokirjaa selatessa sydän halajaa metsään ja alkaa tehdä mieli nuotiobataatteja savustetulla tofulla tai lakritsikaakaotilkkaa.