Monella suomalaisella työpaikalla ollaan lähiviikkoina tilanteessa, jossa työntekijöiden porukasta osan on lähdettävä yt-neuvottelujen päätteeksi.
Kuka valikoituu potkujen saajaksi, ja mitkä tekijät otetaan huomioon irtisanomispäätöksiä tehtäessä?
Erityisesti perinteisillä teollisuusaloilla on olemassa edelleen ennalta määritelty irtisanomisjärjestys, joka on kirjattu työehtosopimukseen.
– Niissä sanotaan yleensä, että mahdollisuuksien mukaan jätetään tärkeitä ammattihenkilöitä. Sen lisäksi otetaan huomioon työsuhteen kesto ja huoltovelvollisuus, eli perheellisillä on turvatumpi asema, kertoo SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto.
Lähtökohtana on se, että työnantaja saa pitää ammattitaitoisimmat työntekijät, nykykielellä voitaisiin kai sanoa moni- tai huippuosaajat. Toisaalta irtisanomisjärjestys suojaa niitä, jotka ovat menettäneet osan työkyvystään potkuja jakavan työnantajan palveluksessa.
Erilaiset tapaturmaiset vammautumiset olivat yleisiä entisaikojen raskaissa teollisuustöissä, satamissa ja rakennuksilla.
– Työtapaturma voi olla peruste paremmalle irtisanomissuojalle, sanotaan vaikka, että työntekijän sormet ovat leikkaantuneet työssä tai on rikkonut selkänsä raskaassa työssä, Lehto kertoo.
Viimeisimpien joukossa työnsä menettävät myös yksinhuoltajat ja ne, joilla on paljon lapsia.