Jättimäinen YK:n luontokokous alkaa maanantaina Kolumbiassa. MTV Uutisten ympäristötoimittaja Päivi Mäki-Petäjä pohtii kommentissaan, miksi luontokadon torjuminen on niin vaikeaa ja mitä kokouksessa pitäisi saada aikaan.
YK:n luontokokous järjestetään Kolumbiassa ensi maanantaista alkaen. Kahden viikon ajan neuvotellaan luontokadon pysäyttämisestä ensin virkamiesten ja toisella viikolla ministerien johdolla. Kokous on ennätyssuuri: paikalle odotetaan 14 000 osallistujaa.
Lähtökohdat ovat siis hyvinkin lupaavat – varsinkin, kun kaksi vuotta sitten Montrealin luontokokouksessa sovittiin kunnianhimoisista tavoitteista, joiden mukaan 30 prosenttia maailman maa- ja sisävesialueista sekä merialueista suojellaan vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi 30 prosenttia heikentyneistä elinympäristöistä ennallistetaan vuoteen 2030 mennessä.
Eikä tässä vielä kaikki: Lajien uhanalaistumiskehitys pysäytetään ja vieraslajeja vähennetään vähintään puoleen, luonnolle haitalliset tuet tunnistetaan ja suunnataan uudelleen vuoteen 2030 mennessä, kansainvälistä rahoitusta lisätään 20 miljardia dollaria vuodessa 2025 mennessä ja 30 miljardia dollaria 2030 mennessä.
Hyvältä siis kuulostaa – näillä toimilla päästään hyvään vauhtiin luontokadon pysäyttämisessä. Tai siis päästäisiin, jos ne toteutuisivat.
Lue lisää: 14 000 kokoontuu pysäyttämään luontokatoa – Suomella "luonnos" toimintaohjelmasta
Konkreettiset suunnitelmat luontokadon pysäyttämiseksi puuttuvat
Tällä hetkellä maapallon pinta-alasta on suojeltu 18 prosenttia ja meristä 8 prosenttia. Suomessa vastaavat luvut ovat 13 ja 12 prosenttia. Kuudessa vuodessa pitäisi siis saada paljon aikaan.
Valtioiden oli määrä toimittaa hyvissä ajoin ennen Kolumbian kokousta sihteeristölle omat toimintasuunnitelmansa luontokadon pysäyttämiseksi. Silti vain joka viides maa on suunnitelmansa toimittanut. Suomenkin biodiversiteettistrategia on edelleen valmistelussa.
Taas kerran joutuu ihmettelemään, mitä järkeä on asettaa kunnianhimoisia tavoitteita, jotka jäävät toteuttamatta?
Sitä luulisi, että sokea kanakin tajuaa, että luonnon köyhtyminen on pysäytettävä.
Pitäisikö tehdä jotain, että ne noin miljoona lajia, joita sukupuutto uhkaa tällä hetkellä, saataisiin pelastettua? Haluammeko uusia pandemioita, ruuantuotannon ongelmia, vesipulaa? Kun samaan aikaan ilmastokin lämpenee, osa maapallosta uhkaa muuttua elinkelvottomaksi – onko se ok?
Lue lisää: WWF:n karu raportti: Villieläinten populaatiot ovat pienentyneet keskimäärin 73 prosenttia 50 vuodessa
Maapallo ei ehkä tuhoudu tällä vaalikaudella
Hallitukset tuntuvat kuitenkin pitävän mitä tahansa muita ongelmia kiireellisempinä. Jos maapallo ei tuhoudu tällä vaalikaudella, asialle ei tarvitse tehdä mitään. Yhdysvallat ei ole edes mukana YK:n biodiversiteetti- eli monimuotoisuussopimuksessa. 196 valtiota on kuitenkin ratifioinut sen ja hyväksynyt tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi.
Onhan se sentään hyvä, että ministerit kuitenkin vaivautuvat paikalle luontokokoukseen. Siellä joutuu ainakin altistumaan kansalaisyhteiskunnan paineille, kun muiden muassa kehitysmaat, kansalaisjärjestöt ja alkuperäiskansat ja jopa yritykset vaativat konkreettisia toimia luontokadon pysäyttämiseksi.
Kokouksen tärkeimmäksi tavoitteeksi on kerrottu sopiminen siitä, miten valtioiden toimia luontokadon pysäyttämiseksi mitataan ja seurataan. Toteutumista tosin on vaikea seurata, jos edes toimintasuunnitelmia ei ole olemassa.
Parin viikon päästä sitten selviää, onko kokouspaikalla aihetta tyytyväisyyteen vai päädytäänkö selittelemään, että saavutettu kompromissi oli tässä maailmantilanteessa parasta, mihin pystyttiin.