Ylikunto voi pysäyttää – annathan kehosi levätä riittävästi?

Terveystalossa urheilulääkärinä toimiva Tapio Kallio muistuttaa, että ylikunto on yleisintä huippu-urheilijoilla, mutta myös liikuntakärpäsen puraisemat kuntoliikkujat voivat rasittaa kehoaan liikaa ja joutua ylikuntoon. Jotta tasapaino levon ja kuntoilun välillä löytyy, on huomiota syytä kiinnittää muuhunkin kuin pelkkiin liikuntatottumuksiin.

– Ihmisten, jotka harrastavat liikuntaa paljon, kannattaa miettiä elämäänsä kokonaisuutena ja ottaa huomioon liikunnan ja harrastusten lisäksi myös työnsä rasittavuus, Kallio neuvoo.

Mitä tarkoittaa ylikunto?

Ylikunto on tuttu sana ammattilaisurheilijoiden huulilta, mutta tavallisten kuntoilijoiden keskuudessa aihe on vaietumpi – ja toki harvinaisempikin. Kuka tahansa voi kuitenkin altistua ylikunnolle. Oli sitten kyse ammattilaisesta tai innokkaasta harrastelijasta, ylikunnossa elimistöä on rasitettu enemmän kuin mistä sillä on mahdollisuudet palautua.

– Ylikunto on elimistön ylirasitustila, joka ei ole tilapäinen tai äkillinen. Ylikunto syntyy pitkän ajan kuluessa, kuin hiljaa hiipien, Kallio kertoo.

Jokaisen keho reagoi ylikuntoon yksilöllisesti. Tästä syystä ylikunto aiheuttaa hyvin vaihtelevia oireita.

– Ylikunnon oireet ovat moninaiset. Tavallisinta on se, että potilas epäilee omituisten tuntemusten vuoksi, että kaikki ei yksinkertaisesti ole kunnossa. Oireisiin liittyy hyvin usein väsymys ja tuntemukset siitä, että aikaisemmin harjoituksissa on jaksettu paljon paremmin. Lisäksi useat kokevat, että liikunnasta ei saa enää samaa energiaa kuin aikaisemmin, ja olo on päinvastoin entistä väsyneempi suorituksen jälkeen, Kallio listaa.

Myös voimattomuus, lihasarkuus, lisääntynyt hikoilu, muutokset unirytmissä ja ruokahalussa, kohonnut lepopulssi, korkea tai liian matala palautumissyke ja huono vastustuskyky voivat viitata ylikuntoon. Ylikunto voi aiheuttaa myös psyykkisiä oireita kuten masennusta ja ahdistus- sekä pelkotiloja.

Hetkellinen uupumus raskaan urheilusuorituksen jälkeen ei tarkoita automaattisesti ylikuntoa. On tärkeää erottaa ylikunto akuutista ylirasitustilasta, joka voi syntyä yksittäisenkin liikuntasuorituksen seurauksena.

– Ylikunto on sitä yleisempää, mitä rankemmin elimistöä jatkuvasti kuormitetaan. Kaikkein yleisin ylikunto on kestävyysurheilijoilla, Kallio toteaa.

– Viikon tai kaksi kestänyt heikko olotila ei viittaa vielä ylikuntoon, mutta jos väsymys alkaa olla jaksottaista, kannattaa olla yhteydessä lääkäriin. Jos väsymysjaksoja alkaa olla enemmän, on hälytyskellojen jo syytä soida, Kallio kertoo.

Koska ylikunnossa kyse on siitä, että kehon kuormitusmäärä ylittää elimistön sietokyvyn, ylikuntoon voi joutua helpommin tilanteessa, jossa elimistön sietokyky on alittunut. Vanhuksilla jo pienikin rasitus voi johtaa ylikuntoon ja myös tietyt sairaudet altistavat ylikunnolle.

– Myös pitkät flunssakierteet voivat pudottaa elimistön sietokykyä. Tästä syystä ylikunnon oireista voikin kärsiä kuka tahansa, Kallio toteaa.

Ylikunnon hoito

Ylikunnon hoitaminen ei ole aivan yksinkertaista, sillä ylikunnon yksittäiset oireet ovat samanlaiset kuin monessa sairaudessa. Tästä syystä ylirasitustilan selvittäminen aloitetaan aina poissulkemalla muut mahdolliset syyt oireisiin.

– Tästä syystä ylikuntoa muistuttavista oireista kärsivän on tärkeää hakeutua nimenomaan lääkärin vastaanotolle, Kallio toteaa.

Muun muassa aineenvaihduntahäiriöt, kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminta sekä sokeritauti on tärkeää sulkea pois kun selvitetään, kärsiikö potilas ylikunnosta.

Jos ylikunto lopulta todetaan, on tärkeää pyrkiä heti vähentämään kehoon kohdistuvaa rasitusta. Tästä syystä ylikunnon hoitamisessa etusijalla on lepo.

– Paras ja melkeinpä ainoa hoito on lepo ja kuormituksen selkeä vähentäminen, Kallio toteaa.

Ylikunnon hoidossa on tärkeää ottaa huomioon se, mistä ylikuormitus on johtunut. Oireiden taustalla voi olla urheiluharrastuksen lisäksi stressi. Jos liikuntaharrastuksen lisäksi syy ylikuntoon löytyy työstressistä tai vapaa-ajan rasitteista, on oireiden taltuttamiseksi syytä muuttaa omia tottumuksia.

– Rasitusta tulee vähentää ja radikaalisti. Se, että kuinka pitkä aika auttaa elimistöä palautumaan, on hyvin yksilöllistä, Kallio toteaa.

Lepopäiviä ei saa unohtaa

Etenkin huippu-urheilijat painottavat tunnetusti lepopäivien merkitystä, mutta myös innokkaan kuntourheilijan on oman terveytensä nimissä äärimmäisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että liikunta ja lepo ovat omassa elämässä tasapainossa.

– Aika monen elämään lepopäivät ajoittuvat automaattisesti, koska elämä ei ole pelkkää liikuntaa ja lepopäiviä liikunnasta tulee pakostakin. Suurimmalle osalle ongelma on pikemminkin se, että mistä löytyy se aika liikkumiselle, Kallio kertoo.

Riittävä lepopäivien määrä vaihtelee hyvin paljon yksilöittäin, mutta hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että joka ikinen viikko on tärkeää urheilla, mutta myös levätä.

– Lepopäiviä pitäisi löytyä viikossa ainakin yksi, mielellään kaksi. Samalla on syytä miettiä muunkin elämän kuormittavuutta, Kallio muistuttaa.

Liikuntaharrastuksen lisäksi niin fyysisesti kuin henkisesti erityisen raskas työ tai raskaat kotiolot vaikuttavat siihen, millainen kehon kokonaiskuormitus on.

– Kokonaisrasituksen määrä on se ratkaiseva asia. Pitkät työpäivät ja kotityöt voivat rasittaa kehoa hyvinkin paljon, Kallio toteaa.

Maalaisjärki ja kohtuus ovat parhaita työkaluja oman kehon ja hyvän kunnon vaalimiseen. Jos liikunnan määrää elämässään lisää, on tärkeää muistaa pitää jaksamisestaan huolta. Oman kehon kuunteleminen nousee liikuntainnostuksen löydyttyä arvoon arvaamattomaan.

– Parhaimmillaan liikunta parantaa ihmisen sietokykyä ja vastustuskykyä. Kun liikunnan määrää lisää, niin kannattaa miettiä elämäntapoja kokonaisuutena ja kuunnella omia tuntemuksiaan, Kallio toteaa.