VTV:n entisen pääjohtajan Tytti Yli-Viikarin rikossyytteiden käsittely jatkui tänään Helsingin käräjäoikeudessa. Päivän ensimmäisenä todistajana oli kyseenalaisen työsopimuksen ilman työvelvoitetta saanut entinen ylitarkastaja.
Eläköitynyt ylitarkastaja istui oikeudessa kasvomaski ja aurinkolasit päässään. Hän kieltäytyi kommentoimasta asiaa medialle.
Hän kertoi oikeudelle, miten hänellä ei ollut vaihtoehtoja, kun hänelle tarjottiin työsopimusta ennen eläkettä ilman työvelvoitetta.
– Kun johto kovasti ajaa minua pois, niin asemani siinä on kovasti tietysti hyvin heikko.
VTV:n entinen ylitarkastaja (vas.) ja entinen pääjohtaja Tytti Yli-Viikari (oik.) Helsingin käräjäoikeudessa 13. joulukuuta 2021. Oikeussalissa eläköitynyt ylitarkastaja istui päällään siisti sininen villakangastakki, huivi ja aurinkolasit. Hän ei halunnut riisua kuulemisensa aikana kasvomaskia.Lehtikuva
Sopimusta tarjosivat syytteessä olevat Yli-Viikari ja hallintojohtaja Mikko Koiranen. Hallintojohtaja sanoi oikeudessa olevansa pahoillaan, että pitkän uran tehnyt ylitarkastaja joutui tulemaan oikeuteen todistamaan asiassa.
Hän sanoo, ettei hänestä eroon pääsemisen syy tullut esille sopimusneuvotteluissa. Neuvotteluihin ei osallistunut hänen, Yli-Viikarin ja Koirasen lisäksi muita.
– Ei niissä minun käsittääkseni ollut mitään neuvottelunvaraa.
– Olen jälkeenpäin miettinyt, että virastossahan ollut kautta aikain tai kymmeniä vuosia hyvin huono työskentelyilmapiiri. Se saattaa liittyä tähän, että aina on joitain henkilöitä, joista ei erityisesti pidetä.
Erikoissyyttäjä Mari Mattila kysyi, että onko ylitarkastajaa jollain tavalla painostettu.
– Ei nyt ehkä painostettu varsinaisesti, mutta kyllähän se selvä on, että kun viraston vankka johto käytännössä vaatii tällaista, niin siihen pitää suostua.
Neuvotteluista oli tietoinen myös eduskunnan virkamiesyhdistyksen puheenjohtaja. Hän kertoi olleensa siinä käsityksessä, että johto oli tyytymätön ylitarkastajan työsuoritukseen.
Esimies: Työ ei edistynyt kunnolla miltään osin
Ylitarkastajan linjaesimies kertoi oikeudessa siitä, miten ylitarkastajan työsuorite jäi tavoitteista, vaikka esimies katsoo tehneensä asian eteen paljon töitä.
Hän tuli esimieheksi tuloksellisuustarkastusyksikköön vuonna 2014. Esimiehen mukaan ylitarkastaja ei ollut vuoden 1997 jälkeen tehnyt lainkaan itsenäisiä tarkastustehtäviä.
Vuonna 2014 ylitarkastaja teki kaksi pienempää työsuoritetta, seuraavina vuosina varsinaisia työsuoritteita tarkastustehtävistä ei valmistunut, esimies kertoi.
– Ei edistynyt kunnolla oikein miltään osin. Hän kävi tekemässä pari haastattelua ja jotakin aineistoa hän keräsi, mutta ei kuitenkaan tarvittavaa aineistoa, esimies kertoi eräästä vuonna 2015 aloitetusta tarkastuksesta.
Esimiehen mukaan ylitarkastajalla ei ollut enää motivaatiota tarkastustehtäviin, minkä ylitarkastaja itsekin oli tuonut esille. Hän kuitenkin suhtautui penseästi myös vähemmän vaativiin työtehtäviin.
– Näihinkin työtehtäviin, jotka hänelle annoin, hän suhtautui niin nihkeästi. - - Hän jossain vaiheessa totesi, ettei halua olla mikään jälkiseuranta-automaatti.
Esimies oli varautunut siihen, että ylitarkastajalle annettaisiin varoitus alisuoriutumisestaan, mutta erään kokouksen päätteeksi hän muistaa ylitarkastajan itse ottaneen puheeksi jonkinlaisen sopimuksen.
– Jossakin kohtaa keskustelua tuli ilmi sopimuksen tekeminen. [Ylitarkastajan nimi] pohti taloudellisia seikkoja, joita hän ehkä toivoisi tämäntyyppiseen sopimukseen.
Kokouksen päätteeksi hallintojohtaja sai tehtäväkseen valmistella sopimusta eläkkeelle jäämisestä ja työvelvoitteen päättymisestä.
– Eihän se hyvältä näyttänyt se tilanne silloin 2016. Se suoriutuminen jäin niin paljon niistä vaatimuksista ja tavoitteista.
Johtoryhmän mukaan alisuoriutuminen VTV:ssä laajempi ongelma
VTV:n ylijohtaja Marko Männikkö kertoi oikeudelle, että VTV:n johtoryhmässä nähtiin jo 2010-luvun alkupuolella tarpeelliseksi puuttua virkamiesten työsuorituksiin. Kyse oli ajasta ennen Yli-Viikarin pääjohtajuutta.
Alettiin muun muassa purkaa tiimejä, sillä kaikki eivät tehneet yhtä paljon töitä kuin toiset. Asetettiin henkilökohtaisia suoritustavoitteita ja vaativuusluokkia työtehtäville.
– Jokaiselle haluttiin aidosti mahdollisuus onnistua vaativuusluokkansa mukaisissa työtehtävissä. - -Jos henkilöt eivät suoriutuneet kaikesta tuesta huolimatta tehtävistä, suoritusarviointiprosessissa henkilöt joutuivat tukitoimenpiteiden kohteeksi, johon liittyi työterveyshuolloin mukaan ottaminen.
Tämänkaltainen tilanne oli myös ylitarkastajalla, kuten myös muutamilla muilla virkamiehillä. Muiden kohdalla puhuttiin esimerkiksi vuorotteluvapaista tai työn vaativuusluokan alentamisesta, mutta ylitarkastajan kanssa ei tuntunut löytyvän ratkaisua.
– Tilanne on ollut hankala. Yli-Viikarilla on ollut halua muuttaa ja puuttua tähän tilanteeseen. Hyvin ratkaisukeskeinen lähestymistapa.
Ylijohtaja: Taustalla muodollinen työsuoritusarviointi
Männikön mukaan virastossa oli ollut ennen vuotta 2014 käytössä muodollinen suoriutumisarviointi. Käytännössä kaikkien virkamiesten katsottiin vuosien ajan täyttäneen suoriutumisvaatimukset, mikä ei Männikön mukaan kuvannut viraston todellista tilannetta.
Ongelma oli se, että viraston oli vaikea syyttää työntekijöitä alisuoriutumisesta, kun taustalla oli useiden vuoden positiivinen suoriutumisarviointi.
Männikkö kertoi ymmärtävänsä hyvin syitä, miksi sopimukseen ylitarkastajan kanssa päädyttiin.
– Oma kokemus oli, että ensisijainen vaihtoehto Yli-Viikarilla oli irtisanomispolku. Itse pidin sitä riskillisenä juridisesta näkökulmasta. Siihen otettiin hallintojohtaja mukaan siihen arviointiin. Nimenomaan haluttiin lainmukaista ratkaisua.
Lisäksi yksikössä oli jo paljon negatiivista ilmapiiriä, kun työsuorituksiin oli alettu puuttua.
– Jos olisi menty irtisanomiseen, se olisi ollut työympäristölle negatiivisesti koettu.
Korjaus 13.15: Syyttäjän nimi Mari Mattila, ei Mari Männikkö.
