Yli 50-vuotiaan lähisuhdeväkivallan uhrin on vaikea saada apua

Kun parisuhde on kestänyt kymmeniä vuosia, väkivaltaisesta liitosta ei välttämättä haluta lähteä. Nuoremmilla eroaminen on vaihtoehto, mutta kun ollaan oltu 40 vuotta yhdessä, väkivallan kanssa eletään.

– On olemassa vertaistukiryhmiä, joissa on mukana väkivaltaa kokeneita tai kokevia. Vertaistuesta saa apua, jos ei kykene radikaaleihin muutoksiin. Valitettavasti näitä tukiryhmiä on vain liian vähän tarjolla, kehittämispäällikkö Helena Ewalds Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo.

Ewalds uskoo, että jos lähisuhdeväkivaltaan puututaan, on mahdollista, että se loppuu kokonaan. Usein uhrit kuitenkin opettelevat elämään väkivallan kanssa. Väkivalta voidaan saada vähentymään.

– Mitä useampi tietää väkivallasta, sitä vähemmän väkivaltaa yleensä esiintyy. Tapauksiin liittyy kuitenkin usein myös muun muassa alistamista, painostamista ja nöyryyttämistä, Ewalds tietää.

Väkivallan uhrit yleensä syyllistävät itseään ja yrittävät muuttaa omaa käyttäytymistään. Ewaldsin mukaan uhreille yritetään painottaa, ettei kyse ole siitä, mitä he tekevät tai jättävät tekemättä.

Pahoinpitelijä voi olla myös oma lapsi

Yli 50-vuotiaiden ikäryhmässä perhe- ja lähisuhdeväkivallalla on erityisiä ominaispiirteitä. Esimerkiksi tekijöiden kirjo laajenee: väkivallantekijöitä voivat olla puoliso, oma lapsi tai joku joka vastaa ikääntyneen henkilön hoidosta.

Suomessa ei kuitenkaan ole olemassa minkäänlaisia tilastoja siitä, kuinka paljon esimerkiksi lapset pahoinpitelevät omia vanhempiaan.

– Siitä ei ole tuoreita lukuja. Mutta vuonna 1992 on tehty tutkimus, jossa selvitettiin lähisuhdeväkivallasta kärsivien yli 65-vuotiaiden naisten pahoinpitelijöitä. 16 prosentissa tapauksista pahoinpitelijä oli oma lapsi, Ewalds sanoo.

Kunnissa suuri tarve avuntarjoajille

Mitä iäkkäämpiä lähisuhdeväkivallasta kärsivät henkilöt ovat, sitä vaikeampaa avun hakeminen ja saaminen on. Lapsiperheissä tapahtuvaan väkivaltaan on lastensuojelulla valtuudet puuttua. Aikuisten väliseen väkivaltaan on vaikeampi puuttua, jos väkivaltaa kokenut ei siihen suostu. Järjestöjen ylläpitämä turvakotijärjestelmä, on ensisijaisesti tarkoitettu lapsiperheille.

– Jos lapset ovat jo aikuisia tai ei ole lapsia, mitään paikkaa ei käytännössä ole. Kunnissa on suuri tarve apua tarjoaville tahoille, Ewalds toteaa.

Kuntiin on yritetty kehittää kymmenisen vuotta järjestelmää, joka auttaisi myös sellaisia lähisuhdeväkivallan uhreja, joilla ei ole alaikäisiä lapsia. Kunnat eivät kuitenkaan ole kovin kiinnostuneita asiasta.

– Kunnat eivät koe, että sellaiselle olisi tarvetta. Kun väkivallasta ei puhuta, koetaan, ettei sellaista tapahdu. Todellisuudessa meillä on isoja ongelmia.