Ellen Jokikunnas kertoo Ylen Puoli Seitsemän -ohjelmassa adoptioprosessin loppuvaiheista sekä siitä, kuinka sujui Ralph-lapsen ensimmäinen ilta hoidossa ilman vanhempia.
Juontaja Ellen Jokikunnas kertoi perjantaina 24. tammikuuta Ylen Puoli Seitsemän -ohjelmassa pitkistä vuosista sekä prosessista, jotka johtivat siihen, että hän toivotti viime vuoden marraskuussa puolisonsa Jari Raskin kanssa tervetulleeksi kotiin kauan odottamansa adoptiolapsen, 8-vuotiaan Ralphin.
Adoptioprosessia edelsivät lapsettomuushoidot, ja yhteensä kului 14 vuotta, ennen kuin haave lapsesta kävi toteen. Jokikunnas kuvailee prosessin olleen hänelle ja Raskille raskas.
Sen jälkeen, kun pariskunta sai puhelun, jossa varmistettiin, että lapsi on todella tulossa heille, kuluivat seuraavat neljä kuukautta Jokikunnaksen mukaan täysin sumussa. Hän iloitseekin siitä, että niiden kuukausien aikana he taltioivat elämäänsä MTV:n ohjelmaan Unelmia Italiassa, joka voitti hiljattain Kultainen Venla -gaalassa vuoden lifestyle-ohjelman palkinnon.
Sen jälkeen, kun Ralphin adoptoiminen varmistui, kului vielä kuitenkin pitkään, ennen kuin hänet voitiin hakea Filippiineiltä kotiin Suomeen. Viime kesänä Jokikunnas ja ja Rask saivat alkaa soitella Ralphin kanssa videopuheluita kahden viikon välein, jotka ajan mittaan alkoivat tuntua Jokikunnaksen mukaan hyvinkin raastavilta.
– Lapsi koko ajan kyseli, että "oletteko te nyt täällä?" ja aina, jos meillä oli eri seinä meidän taustalla tai joku sellainen paikka, mitä hän ei heti tunnistanut, niin hän oli sataprosenttisen varma siitä, että olemme saapuneet Filippiineille ja nyt kohta nähdään. Semmoinen pettymyksen luominen lapselle uudelleen ja uudelleen oli ehkä lapsen näkökulmasta enemmän raastavaa. Me olemme tottuneet odottamaan loputtomia aikoja...mutta kyllä se oli sen arvoista, Jokikunnas kertoo ohjelmassa.
Lue myös: Ellen Jokikunnas julkaisi ensimmäisen kuvan lapsestaan: "Isänpäivää odotettu 14 vuotta"
Onnen lisäksi Jokikunnas on potenut kertomansa mukaan syyllisyyttä. Adoptioprosessia edelsivät lapsettomuushoitojen lisäksi sen surun laaja-alainen käsitteleminen, ettei omaa biologista lasta tule, jottei se heijastuisi sittemmin vanhemmuuteen adoptiolapsen vanhempana.
– Kaikki on ollut tosi hyvin kaikki nämä vuodet. Mutta nyt olen huomannut itsessä, että on yhtäkkiä tosi paljon sellaista, että kun tietää sen kuinka kivuliasta on kaivata lasta jota ei saa, vaikka kaikkensa tekisi, meitä on kuitenkin joka viides, joka kärsii jossain vaiheessa elämästään lapsettomuudesta, niin nyt tulee semmoinen olo, että saanko nyt olla onnellinen. Ja apua, nyt kun riemuitsen tästä vaikka tässä haastattelussa tai omassa sosiaalisessa mediassa, niin pyyhinkö tosiaan onnella jonkun toisen surun päälle ja aiheutan pahaa mieltä.
Kultainen Venla -gaalassa Jokikunnas ja Rask juhlivat ohjelmansa menestystä ja olivat myös ensimmäistä kertaa viettämässä iltaa niin, että Ralph oli hoidossa. Ralph oli kotosalla Jokikunnaksen vanhempien kanssa, ja Jokikunnas myöntää, että alkuun hänellä oli huolia sen suhteen, kuinka ilta ilman äitiä sujuisi.
– Pöljintähän tässä kaikessa on se, että koko illan vilkuilin puhelinta ja mietin, että kyllä varmaan kohta tulee puhelu, että äitiä tarvitaan ja pitää lähteä kotiin. Mutta eihän siellä mitään sellaista ollut. Lapsella oli maailman hauskinta isovanhempien kanssa, ja ihan turhaan itse jännitti sitä. Eihän tuo Venla jännittänyt ollenkaan, vaan kun sitähän haluaa tehdä itsestään tosi tärkeän, ja jotenkin ajattelee, että lapsi kaipaa minua joka hetki, mutta eihän se pidä paikkansa, Jokikunnas nauroi.