Spagettiwesterneistä maailmanmaineeseen noussut tuottelias säveltäjä oli kuollessaan 91-vuotias.
Maailman tunnetuimpiin elokuvasäveltäjiin kuuluva Ennio Morricone on kuollut 91-vuotiaana. Italialainen Morricone kuoli varhain maanantaina sairaalassa Roomassa, jossa hän oli hoidossa kaatumisessa murtuneen reisiluun vuoksi. Asiasta kertoi Morriconen asianajaja.
Roomassa vuonna 1928 syntynyt Morricone sävelsi musiikkia yli 500 elokuvaan. Parhaiten hänet muistetaan Sergio Leonen ikonisten lännenelokuvien eli spagettiwesternien musiikista 1960-luvulta.
Morricone voitti parhaan musiikin Oscarin Quentin Tarantinon elokuvasta The Hateful Eight vuonna 2016 ja oli myös ehdolla palkintoon viisi kertaa aiemmin. Morricone palkittiin Oscarilla elämäntyöstään vuonna 2007.
Säveltämisen lisäksi Morricone oli kapellimestari ja kiersi maailmaa sinfoniaorkesterin kanssa. Hän esiintyi Suomessa viimeksi marraskuussa 2016.
Italian pääministerin Giuseppe Conten mukaan Morriconen taiteellinen nerous tullaan muistamaan aina.
– Hän sai meidät unelmoimaan, liikuttumaan ja ajattelemaan kirjoittamalla unohtumattomia säveleitä, jotka tulevat säilymään musiikin ja elokuvan historiassa, pääministeri kirjoitti Twitterissä.
"Morricone loi uudenlaisia äänimaailmoja"
Morriconen läpimurto tuli 1960-luvulla Sergio Leonen maailmankuulusta dollaritrilogiasta, jonka osat ovat Kourallinen dollareita, Vain muutaman dollarin tähden sekä Hyvät, pahat ja rumat.
Yksi tekijä italowesternien suuressa suosiossa oli juuri Morriconen musiikki, arvioi elokuvamusiikintutkija Anu Juva.
– Se on ollut niin vaikuttavaa ja väkevää, omana aikanaan uutta ja erilaista. Hän on tavoittanut sellaisia tehoja, mitä ei aiemmin ollut koettu, varsinkaan näin populaareissa elokuvissa, Juva sanoo.
Tutkijan mukaan Morriconesta merkittävän teki hänen näkemyksellinen, omintakeinen ja oivaltava tyylinsä. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ohjelmistosuunnittelija Antti Alanen on samaa mieltä.
– Morricone loi uudenlaisia äänimaailmoja. Hän oli myös hyvin kekseliäs ja omaperäinen siinä, että hän käytti mitä ihmeellisimpiä äänilähteitä sävellyksissään, Alanen kertoo.
Sävellyksissä soi muun muassa sähkökitara, huuliharppu ja lehmänkello, jotka olivat poikkeuksellisia soittimia 1960-luvun elokuvissa. Poikkeuksellista olivat myös vihellykset ja laukaukset.
Alasen mukaan Morricone hallitsi vanhojen elokuvien klassisromanttisen tyylin, mutta hän reagoi myös popmusiikkiin ja otti vaikutteita esimerkiksi japanilaisesta musiikista. Sooloinstrumenttien käyttö perinteisen Hollywood-äänivallin aikana oli raikasta, Alanen lisää.
– Hänellä oli se vanhan kaartin suuri eeppinen sointi täysin hallussaan, mutta hän toi modernin ja omaperäisen uuden lähestymistavan, josta tuli esikuva seuraajille, Alanen kertoo.
Eeppistä sinfoniaa ja modernia popmusiikkia
Morriconen skaala klassisesta sinfoniamusiikista moderniin popmusiikkiin kuuluu hänen säveltämissään yli 500 elokuvassa. Eeppinen sinfoninen tyyli soi monien italialaisten mestariohjaajien teoksissa, kuten Bernardo Bertoluccin elokuvassa 1900 vuodelta 1976 sekä Giuseppe Tornatoren elokuvassa Cinema Paradiso vuodelta 1988.
Moderneja sävellyksiä edustavat vuoden 1986 Linnake-elokuva sekä Lahjomattomat vuodelta 1987, jotka molemmat olivat ehdolla parhaan musiikin Oscarin saajaksi.
Asiantuntijoiden mukaan Morriconen merkitys elokuvamusiikkiin on ollut erittäin suuri, ja säveltäjän vaikutus kuuluu vielä tänä päivänä.
– Hän oli elokuvamusiikissa yksi suurimmista kautta aikojen, Alanen tiivistää.