Miksi peli on niin passiivista? Minkä takia toinen joukkue roikkuu vain keskialueella, eikä anna painetta? SM-liigan puolustuskeskeisyys herättää kritiikkiä katsojien ja seuraajien joukossa. Pitäisikö peliä avata vai pitäisikö suomalaiselle peli-identiteetille antaa enemmän arvostusta?
Passiivisuus on ollut osaltaan syksyn teema SM-liigassa. Moni joukkue on pistänyt puolustuspelinsä tiukkaan ojennukseen, mikä on näkynyt siinä, että kaukaloissa on pelattu erittäin tarkkaa shakkia. Tämä taas on johtanut siihen, että tunne on meinannut kadota peleistä. Samoin tapahtumat.
Se ei taas maistu yleisölle. Kritiikkiä on tullut.
Yksi hyvä esimerkki löytyy Oulusta. Lauri Marjamäen johtama Kärpät on puolustanut keskialuetta passiivisella 1–2–2-muodostelmalla, josta on valuttu herkästi ”liimaträpin” kaltaiseen 1–4-rintamaan. Oululaisjoukkue on ikään kuin vetäytynyt kuoreensa.
Sen päälle oululaisjoukkueen vire kääntyi negatiiviseksi. Kärpät hävisi ja oli aika istua alas.
– Olemme käyneet todella paljon asioita läpi, Kärppien kapteeni Atte Ohtamaa myönsi C Moren haastattelussa.
Ohtamaa ymmärtää hyvin sen, miksi passiivisuus herättää kritiikkiä.
– Mun mielestä SM-liigassa pelataan kauttaaltaan aktiivista jääkiekkoa ja tuntuu siltä, että viime vuosina jokainen on pyrkinyt aktivoittamaan peliään. Sitä samaa myös me teemme. Ei se ole mikään salaisuus, Ohtamaa myöntää MTV Urheilulle.
Ylpeys ja arvostus
Kyse ei ole siitä, että Kärpät pelaisi vain ääripuolustusvoittoista jääkiekkoa. Marjamäen Kärpät on pyrkinyt luomaan vankan pohjan tiiviin viisikkopelin kautta. Taustalla on jääkiekon iänikuinen viisaus: vahva puolustaminen synnyttää vahvaa hyökkäyspeliä.



