Yksi kuva pelasti köyhän kynäkauppiaan – "Tunsin että minut revittiin palasiksi"

Tapahtumien kulku sai alkunsa aktivistijärjestön käynnistämästä kampanjasta, jonka tarkoitus oli kerätä kuvassa näkyvälle ”Beirutin kynäkauppiaalle” 5000  dollaria. Summa saatiin kasaan 30 minuutissa.

Noin vuorokausi myöhemmin lahjoituksia oli kertynyt 80 000 dollari ja kampanjan päättyessä rahaa oli yli 190 000 dollaria.

Kun kampanja-aktivistit ilmestyivät Beirutiin kuvassa esiintyvän Abdul Halim al-Attarin ovelle oli miehen reaktio odottamaton.

– Sinun avuksesi on kerätty kymmeniä tuhansia, he kertoivat Syyriasta paenneelle Abdulille.

Aktivistit näyttivät Abdulille kuvan, joka oli hellyttänyt ihmiset auttamaan. Mutta Abdulin ensireaktio ei ollutkaan riemu. Hän tunsi sydämensä särkyvän.

– Hermostuin ja kysyin: Miksi joku ottaisi kuvani? Miksi teitte tämän minulle, Abdul kertoo CNN:n haastattelussa.

Kuvaa katsellessaan mies tunsi nimittäin menettäneensä viimeisen asian, mitä hän enää maailmassa omisti: arvokkuutensa.

– Se oli masentavaa. Emme olleet tällaisia Syyriassa. Kuinka saatoin vain kantaa tytärtäni kadulla tuolla tavalla, sen sijaan että olisin lähettänyt hänet kouluun saamaan hyvän koulutuksen?

– Tunsin että minut revittiin palasiksi, kun näin tämän kuvan.

"Minulla ei ollut aavistustakaan, että kuvani on otettu"

Ennen sotaa Abdul oli ollut töissä suklaatehtaassa Syyriassa. Paettuaan perheensä kanssa raskaita taisteluita Libanoniin Beirutiin töiden löytyminen oli kuitenkin kiven takana.

Kaupunki oli tulvillaan samassa tilanteessa olevia syyrialaispakolaisia.

– En voinut jättää pientä tytärtäni yksin. Yritin hakea useaa työpaikkaa, mutta yhdessäkään ei hyväksytty sitä, että tyttäreni olisi ollut mukana. Joten ainoa keino oli myydä kyniä.

Mies tienasi kyniä kauppaamalla enintään muutaman dollarin päivässä. Vaikka tilanne oli murheellinen, Abdul tuli tunnetuksi erityisesti siitä, että hän hymyili lähestulkoon aina.

– Ihmiset kysyivät minulta, miksi sinä hymyilet ja minä sanoin: ”Mitä haluaisit minun tekevän? Haluaisitko että itken? Jumala antoi minulle tämän hymyn.

Hymyilevästä kynäkauppiaasta tuli tuttu näky Beirutin kaduilla. Aina siihen asti kunnes eräs tuntematon henkilö nappasi hänen kuvansa muuttaen kaiken.

– Minulla ei ollut aavistustakaan, että kuvani oli otettu. Olin yllättynyt, kun nämä ihmiset tulivat luokseni ja heillä oli kuvani kännyköissään. Kysyin heiltä mitä he oikein tahtovat.

He tahtoivat tarjota Abdulin tarinalle onnellisen lopun.

Kynäkauppias, jonka koko maailma näki

Abdul itse päätyi tekemään lahjoituksesta kuitenkin vielä enemmän. Mies halusi nimittäin auttaa rahoillaan muitakin pakolaisia.

Nyt, neljä kuukautta myöhemmin, Abdul on avannut Beirutissa kaksi ravintolaa. Ravintolat työllistävät 24 pakolaista. Hän on lähettänyt rahaa myös kotiseudulleen sukulaisille, jotka ovat myös avanneet ravintoloita auttaakseen paikallisia työn saannissa.

– Tämä kuva... se on vaikuttanut ihmisiin niin paljon, Abdul sanoi. Nyt olen kiitollinen niille ihmisille, jotka tekivät tämän kampanjan, koska lapseni pääsevät nyt kouluun. Meillä on nyt hyvä koti, joka on puhdas.

Eikä kuva enää hävetä Abdulia. Kuvan ansiosta Abdul itse saattoi nousta sankariksi ja auttaa muita.

Nyt Abdul toivoo tarinansa tarjoavan toivoa miljoonille muille pakolaisille.

– En ollut kapinallinen. En ollut taistelija autossa. Olin kynäkauppias kadulla ja koko maailma näki minut.