FBI ilmoittaa lopettavansa 45 vuotta sitten tapahtuneen lentokonekaappauksen tutkinnan. Samalla FBI:n ja kenties koko Yhdysvaltain suurin rikosmysteeri jää vaille vastausta.
Siististi pukeutunut reilu nelikymppinen mies, Dan Cooper, nousi Northwest Orient Airlinesin lennolle Portlandista Seattleen kiitospäivän aattona marraskuussa vuonna 1971. Pian koneen nousun jälkeen Cooper antoi lentoemännälle lapun, jossa hän kertoi, että hänellä on salkussaan pommi ja että hän oli kaapannut lentokoneen.
Kone laskeutui Seattleen, jossa suurin osa koneessa olleista vapautettiin. Koneeseen jäi kaksi lentäjää, lentomekaanikko ja lentoemäntä.
Tiesitkö?
Pian Dan Cooperin katoamisen jälkeen katoamispaikan läheisyydessä asunut D.B. Cooper oli yksi ensimmäisistä poliisin kuulemista henkilöistä. Hän osoittautui syyttömäksi. Uutistoimiston toimittaja sekoitti kiireessä nämä kaksi nimeä, jolloin juuri D.B. Cooper -nimi levisi satoihin lehtiin ja jäi elämään.
Myös kaappaajan nimen, Dan Cooper, uskotaan olevan peitenimi.
Cooperille kiikutettiin tämän lunnasvaatimukset: 200 000 dollaria 20 dollarin seteleinä sekä neljä laskuvarjoa. Lentokone, Boeing 727, nousi jälleen ilmaan, tällä kertaa sen määränpää oli Meksiko.
Hetki nousun jälkeen Cooper käski kaikki muut henkilöt koneen ohjaamoon. Hetkeä myöhemmin koneen ohjaamon merkkivalo kertoi, että koneen peräluukku oli avattu.
Cooper oli hypännyt kurjaan ulkoilmaan ja katosi.
Monipolvinen tutkinta
Tutkinta kävi kuumana: FBI jälleennäytteli kaappauksen viimeiset hetket ja pystyi melkoisella varmuudella sanomaan, että Cooper oli päätynyt Lewis Riverin tuntumaan eteläiseen Washingtoniin.
Poliisi haravoi aluetta ja kulki ovelta ovelle. Dan Cooperia ei löytynyt.
FBI ei uskonut miehen voivan kadota jälkiä jättämättä, ja nopeasti viralliseksi selitykseksi nousi se, että Cooper ei ollut selvinnyt hengissä uhmakkaasta hypystä hyiseen ja pimeään yöhön. Cooperin uskottiin kuolleen ja tutkinta kääntyi ruumiin haravointiin.
Liki vuosikymmen myöhemmin tutkinta otti uuden käänteen, kun kahdeksanvuotias poika Brian Ingram löysi kolme rahanippua ollessaan lomalla perheensä kanssa Vancouverissa, Washingtonissa. Paikka ei ole kaukana paikasta, jonne FBI arvioi Cooperin laskeutuneen.
Lisäksi vahvistui, että rahat kuuluivat Cooperille annettuihin lunnasrahoihin, sillä setelien sarjanumerot oli kuvattu ennen luovutusta.
Kaksi vuotta ennen rahojen löytymistä peuranmetsästäjä löysi metsästä lentokoneen ohjekirjasen, joka neuvoo kuinka peräluukun portaat lasketaan. Löytöpaikka oli huomattavasti pohjoisemmassa kuin rahakätkö tai FBI:n arvioima laskeutumispaikka, mutta osui kuitenkin koneen lentoradalle.
45 vuotta myöhemmin nämä kaksi todistetta ovat edelleen ainoat D.B. Cooperin jättämät fyysiset jäljet.
Aktiivinen tutkinta päättyy
FBI:n tiedottaja Ayn Dietrich-Williams kertoi vajaa viikko sitten, että FBI:n historian pisin ja perinpohjaisin ihmisjahti on nyt ohi.
– FBI suuntaa D.B. Cooperin tutkimukseen suunnattuja resursseja muihin tutkimuksiin. 45-vuotisen tutkimuksen aikana FBI käänsi kaikki kivet, keräsi kaikki todisteet, teki yhteistyötä monien toimialojen kanssa ja haastatteli kaikki silminnäkijät.
Vaikka tutkintamenetelmät kehittyivät vuosien mittaan, ei menestystä ollut.
Dietrich-Williams kuitekin kertoo, että FBI on saanut vuosien mittaan lukemattomia vihjeitä yleisöltä.
– Vihjeet ovat käsitelleet mahdolliselta kuulostavia teorioita, henkilökuvaan sopivia ilmiantoja, sekä tarinoita henkilöistä, jotka ovat äkillisesti rikastuneet. FBI:llä pitää kuitekin olla tavanomaista epäilyä suuremmat syyt aloittaa tutkimus. Aina kun epäilyihin tartutaan, ajankohtaisemmista tutkimuksista menetään työvoimaa ja resursseja, hän kertoo.
FBI:n paikallistoimistoihin pyydetään silti toimitettavan uutta fyysistä todistusaineistoa, jos sellaista löytyy. Tämä koskee etenkin lunnasrahoja ja laskuvarjoa.
D.B Cooper -tapauksen villit teoriat
Liki puolen vuosisadan mittaisen etsinnän aikana FBI:llä on ollut yli tuhat vakavasti otettavaa epäiltyä tapauksessa. Lisäksi tapauksen ympärillä on pyörinyt lukemattomia julkisuudenkipuisia ihmisiä, jotka ovat tunnustaneet olleensa kaappaajia.
Luonnollisesti, he eivät osoittautuneet tekijäksi.
Muutamat epäillyt ovat kuitenkin olleet varsin kiinnostavia:
Kenneth Christiansen
Vuonna 2003 minnesotalainen Lyle Christiansen vakuuttui katsottuaan Cooperista kertovan dokumentin, että hänen edesmennyt veljensä oli D.B. Cooper. Samankaltaisuudet olikin jokseenkin häkellyttäviä:
Christiansen on koulutettu laskuvarjohyppääjäksi toisen maailmansodan aikana. Sodan jälkeen hän työskenteli Northwest Orient -lentoyhtiöllä, siis samalla lentoyhtiöllä, joka joutui kaappauksen kohteeksi.
Kaappauksen aikaan Christiansen oli 45-vuotias, tupakoi ja tykkäsi bourbon-viskistä, juuri kuten D.B. Cooperkin. Kumpikin olivat vasenkätisiä.
Lisäksi lentoemäntä, joka oli ollut mukana kaapatulla lennolla, sanoi, että Christiansenin muistutti kaapparia enemmän kuin kukaan muu epäilty.
Lisäksi Christiansen osti talon muutama kuukausi kaappauksen jälkeen, käteisellä. Lisäksi hänen kerrotaan sanoneen kuolinvuoteellaan siskolleen, että hänellä olisi tunnustettavaa, jota hän ei koskaan kuitenkaan tunnustanut. Hänen kuollessaan hänen perheensä peri paljon arvoesineitä ja merkittävän määrän rahaa, joiden olemassaolosta lähipiiri ei ollut tiennyt.
FBI kuitenkin sulki Christiansenin mahdollisuuden pois, sillä hän ei sopinut tekijän kuvaukseen (Christiansen oli laihempi ja lyhyempi). Lisäksi FBI uskoi, että kokenut laskuvarjohyppääjä ei olisi hypännyt pimeässä ja kurjan sään aikana koneesta, joten koulutettu Christiansen ei voinut olla kaappari.
Lynn Doyle Cooper
L.D. Cooper oli Korean sodan veteraani, jota hänen veljentyttärensä alkoi epäillä D.B. Cooperiksi.
Marla Cooper oli 8-vuotias, kun kaappaus tapahtui. Hän on kertonut muistavansa, että hänen setänsä suunnitteli jotakin "ilkeää", johon liittyi kalliiden radiopuhelimien käyttöä. Seuraavana päivänä kone kaapattiin.
Kun setä palasi kotiin, oli hänen paitansa yltä päältä veressä. Hän sanoi olleensa metsästämässä kalkkunoita, jonka jälkeen oli sattunut liikenneonnettomuus.
L.D. Cooper oli myös kertoman mukaan intohimoinen belgialaisen sarjakuvasankarin Dan Cooperin fani (sarjakuvan uskotaan innoittaneen kaappaajaa). Myöhemmin eräs sanomalehti julkaisi vaihtoehtoisen kuvaelman D.B Cooperin hahmosta, johon L.D. Cooper istui.
FBI lopetti tutkinnan, koska L.D. Cooperin sormenjäljet eivät täsmänneet DNA:han, jotka löydettiin kaappaajan koneeseen jättämästä solmiosta.