Parisuhdeterapiassa käyminen on yleistynyt erityisesti viiden viime vuoden aikana.
Merkittävin syy tähän on se, että terapiaan hakeutumisen kynnys on laskenut, Suomen pariterapiayhdistys ry:stä kerrotaan.
Yleisimmät parisuhdeterapiaan hakeutumisen syyt ovat vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat: ei osata esimerkiksi kertoa omista tarpeista, ilmaista omia tunteita tai riidellä rakentavasti.
Työn ja perheen yhteensovittaminen vaikeaa
Yksi suurimmista perheiden hyvinvointia kuormittavista tekijöistä taas on työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen.
– Myös suuret muutokset, kuten lapsen syntymä tai työttömyys, saattavat aiheuttaa kriisejä parisuhteeseen, Suomen pariterapiayhdistyksen puheenjohtaja Kirsi Heikinheimo toteaa.
Terapeuttitalon perheterapeutin Ritva Huuskon mukaan parisuhdeterapiaan osataan hakeutua entistä aikaisemmassa vaiheessa.
Uusi ilmiö koskee varsinkin nuorempia pariskuntia. Suurin osa pariskunnista on kuitenkin yhä liikkeellä liian myöhään: ongelmat ovat kasautuneet ilman, että niihin on puututtu, tai niitä on yritetty ratkoa keskenään liian pitkään.
Mehiläisen pariterapeutti ja erityistason seksuaaliterapeutti Jouni Pölönen kertoo, että viimeisin parisuhdeterapiassa käymistä koskeva tilasto löytyy Väestöliiton perhebarometristä vuodelta 2013: noin 20 prosenttia kaikista avio- ja avopareista, jotka olivat olleet yhdessä vuodesta 2005 alkaen, oli käynyt parisuhdeterapiassa kuluneen kahdeksan vuoden aikana.
Avun hakeminen yleisintä keski-iässä
Suomen pariterapiayhdistyksen Heikinheimon mukaan uutena ilmiönä on tullut se, että parisuhdeterapiaan hakeudutaan myös eläkeiässä.
Yleisintä avun hakeminen on kuitenkin keski-iässä tai keski-iän lähestyessä.
Terapeuttitalon Huuskon mukaan pariskunnat, joilla löytyy molemminpuolista tahtoa ongelmakohtien perusteelliseen selvittelyyn, löytävät yleensä ratkaisut ongelmiinsa ja pysyvät yhdessä. Tämä vaatii usein uudenlaisten toimintamallien opettelua.
Heikinheimon mukaan eroon ajautuminen on yleisintä niissä parisuhteissa, joihin liittyy kolmansia osapuolia.
– Myös esimerkiksi päihde-, netti-, seksi- tai peliriippuvuus ovat usein kolmansia osapuolia suhteissa.