Suomen alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkue palasi Kanadassa pelatuista MM-kisoista kultamitalit kaulassa takaisin kotimaahan. Suomen joukkueen riveissä Aleksi Heponiemi koki vuoden sisällä ison pettymyksen, nyt mestaruusjuhlat. Mikä muuttui?
Vuosi sitten näihin aikoihin Suomeen oli valunut pettyneitä kasvoja. Nuorilla Leijonilla oli jalkeilla nimekäs nippu, joka pelasi ailahtelevasti Yhdysvaltojen Buffalossa.
Turnaus päättyi puolivälierissä Tshekille koettuun rankkaritappioon.
Joku voisi puhua pienistä eroista. Nyt Suomi käänsi samaisen vedenjakajaottelun, puolivälieräpelin niukalla erolla itselleen.
Kanadaa vastaan Suomi nousi tasoihin kolmannen erän loppuhetkillä. Jatkoajalla Kanadalla oli loistopaikka napata voitto, kun puolustaja Noah Dobsonin eteen avautui tyhjä maali. Maila katki, hyökkäys toiseen päähän ja Toni Utunen iski kiekon verkkoon.
– Pelasimme kuitenkin todella hyvää jääkiekkoa siinä ottelussa. Kanada oli hyvä, mutta kyllä me varmaan ansaitsimme sen tuurin, Nuorten Leijonien ykkösketjun hyökkääjä Heponiemi mietti turnauksen yhdestä isosta käännekohdasta MTV Urheilulle.
– Ja jos voittaa Kanadan ja USA:n pienessä kaukalossa, on ihan ansaitusti maailmanmestari, Heponiemi täräytti varsin painavan faktan pöytään.
Mikä sitten muuttui vuodessa? Minkä takia tällä kertaa Suomi eteni päätyyn asti?
– Olihan meillä jo viime vuonna tosi hyviä pelaajia. Ehkä tänä vuonna olimme vielä sitoutuneempia ja ehkä vähän työteliäämpiä, jo viime vuoden ryhmässä mukana ollut Heponiemi vertaili.
– Meillä oli tosi yhtenäinen joukkue. Tuon porukan kanssa oli hauskaa joka päivä. Siihen kuuluu vähän se, että välillä naljaillaan ja vähän vittuillaan. Sitten kaukalossa ollaan työteliäitä. Kaikilla oli asenne kunnossa, Heponiemi ylisti.
”Kotoisa olo”
Lentokentällä Heponiemi oli yhtä hymyä. Vastaan oli tullut tärkeitä ihmisiä.
– Tyttöystävän ja perheen näkeminen olivat aivan kärjessä odotuslistalla. Oli hienoa nähdä heidät, Heponiemi sanoi leveän hymyn kera.
Heponiemi itse oli lopulta yksi Suomen joukkueen isoista onnistujista.
Seurajoukkuetasolla Kärppiä edustava taitava pelintekijä oli turnauksen pistepörssin jaettu kärki. 19-vuotias Heponiemi iski seitsemässä ottelussa tehot 3+6=9. Ainoastaan Venäjän Grigori Denisenko pystyi iskemään yhtä monta pistettä (4+5=9).
– Nautin koko ajan pelaamisesta. Tämä oli sellainen nousujohteinen turnaus, Heponiemi kuvaili omia otteitaan.
Mitä tämä turnaus kertoi, jos ajattelee esimerkiksi isoa NHL-tavoitetta?
– Sen, että pystyn pelaamaan kovatasoisia pelejä ja niiden keskellä nopeatempoista lätkää. Nyt se perustekeminen korostuu. Pitää vain treenata paljon. Ja kun jaksaa pelailla, niin kyllä sieltä hyviä asioita tulee, Heponiemi mietti.
Nousujohteisuus oli oikea termi kuvaamaan Suomen ykkösketjua, jossa Heponiemi viiletti koko turnauksen ajan toisen Kärppä-hyökkääjän Rasmus Kuparin kanssa.
Ykkösketju nosti päätään erityisesti puolivälierissä ja sen jälkeen. Yksi avainliike oli Suomen kapteenin Aarne Talvitien siirto Kuparin ja Heponiemen rinnalle.
– Kun pelit kovenevat, piti liikuttaa kiekkoa nopeammin. Se oli avainasemassa. Mutta ”Arska” (Talvitie) oli loistava lisä siihen. Hän on työläs kaveri, joka taistelee armotta joukkueen eteen. Loistava kapteeni, Heponiemi ylisti.
Talvitiessä on paljon samaa kuin Heponiemen ja Kuparin seurajoukkueketjukaverissa Mika Pyörälässä.
– Oli kotoisa olo, Heponiemi naurahti.
Keväällä Heponiemellä on hyvät saumat saada lisää kultaa kaulaansa. Kärpät on tällä Liigan ylivoimaisesti isoin mestarisuosikki.
– Nälkä kasvaa syödessä. Totta kai tässä haluaa voittaa lisää, Heponiemi nyökyttelee, mutta painottaa realiteetteja:
– Kärppien kanssa mestaruus on tavoitteena, mutta siihen vaaditaan paljon työntekoa. Mestaruus ei tule ikinä helpolla.