Onko Gordon Herbert tarpeeksi suomalainen tullakseen valituksi Vuoden valmentajaksi Suomessa? Tähän erikoiseen kysymykseen on kiertynyt yksi suurimmista palkitsemiskeskusteluista torstaina järjestettävän Urheilugaalan alla.
Urheilutoimittajain liiton hallituksen linjauksella Herbertin "suomalaisuuskriteerit" täyttyivät kiistatta, joten ratkaisu Vuoden valmentaja -palkinnosta jäi äänestäjäkunnan eli urheilutoimittajien päätettäväksi.
Vuoden valmentaja 2023 -ehdokkaat
Gordon Herbert, koripallo, Saksan miesten maajoukkue
Tuomas Iisalo, koripallo, Baskets Bonn / Paris Basketball
Jarkko Nieminen, tennis, Suomen Davis cupin joukkue
Jarno Koivunen, yleisurheilu, seiväshypyn lajivalmennus (Wilma Murto)
Tuomas Sammelvuo, lentopallo ZAKSA Kędzierzyn-Koźle / Kanadan maajoukkue
Kanadalaistaustaisen Herbertin saavutus Saksan koripallomaajoukkueen peräsimessä, sensaatiomainen maailmanmestaruus, hakee joka tapauksessa vertaistaan jopa koko suomalaisen urheilun historiassa.
Kotipaikkakunnallaan Uudessakaupungissa vuodenvaihdetta viettänyt Herbert ei tunnu itse olevan valintakeskustelusta kovinkaan häkeltynyt.
– Sanotaan näin, että se ei ole ollut minun päätettävissäni. Tämä on sosiaalisen median juttu. He voivat keskustella siellä mistä tahansa tällä hetkellä. Se ei vaikuta minuun. Luulen, että se vaikuttaa enemmän entiseen vaimooni ja kahteen poikaani. He (sosiaalisen median kommentoijat) eivät ehkä tiedä, mitä Suomi tarkoittaa minulle, Herbert sanoo MTV Urheilun haastattelussa.
– Tämä on ensimmäinen kertani ehdolla Suomessa. Sain juuri vuoden valmentajan palkinnon Saksassa. Tietysti se oli kiva. Erityisen kivaa tässä on, että minut nähdään suomalaisena. Se on tärkeämpää minulle.
Herbert palkittiin itsenäisyyspäivän alla tasavallan presidentin Sauli Niinistön myöntämällä Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkillä.
– Se oli todella hienoa. Se oli yllätys. Se on yksi parhaista palkinnoista, jonka olen saanut, Herbert myhäilee.
"Olen enemmän suomalainen kuin kanadalainen"
Herbert saapui Suomeen Yhdysvalloista yliopisto-opiskelujensa jälkeen vuonna 1982 ja on pitänyt kotiaan täällä siitä lähtien, vaikka menestyksekäs valmennusura onkin vienyt miestä maailmalla vuodesta 1999.
Oman kansallisidentiteettinsä Herbert näkee monitulkintaisena.
– Mä luulen, että se (määrittely) on tärkeämpää muille. Minä tiedän, mikä minä olen. Lähdin pois Kanadasta 1977. Olen suomalainen, mutta olen myös kanadalainen. Olen kanadalainen, kun puhutaan jääkiekosta, mutta muuten olen suomalainen. Sanotaan näin, Herbert linjaa.
– Voi sanoa, että olen paljon enemmän suomalainen kuin kanadalainen. Tämä on minun kotini, ja tämä on paikka, missä jään eläkkeelle. Kaksi poikaani on täällä. Aika tärkeä paikka minulle.
Uudessakaupungissa haastattelua antava Herbert on puhunut aiemmin halusta valmentaa vielä jonain päivänä uudelleen Suomessa ja Korisliigassa.
– ”Ukissa” olen aloittanut, joten olisi hauska myös lopettaa täällä tai muualla Suomessa. En ole voittanut Suomen mestaruutta. Jos olisi mahdollisuus siihen olosuhteiden puolesta, olisi kiva olla täällä yksi vuosi, Herbert suunnittelee.
– Tämä on ollut minun homebase 30 vuotta. Minulla on asunto täällä. Lapset ovat syntyneet täällä. Olen pelannut Ukissa ja olen opettanut liikuntaa täällä 3–4 vuotta. Loma-asunto on täällä. Tämä on minulle koti. Minulla ei ole mitään ajatusta mennä muualle.
Toistaiseksi pesti Saksan maajoukkueessa pitää Herbertin vielä erossa seurakoripalloilusta. Kiinnostusta on ollut.
– Keskustelin Korihaiden kanssa viime vuonna. Nyt kaksi Euroliiga-paikkakuntaa on kysellyt minua. Saksan liitto haluaa kuitenkin, että keskityn maajoukkueen valmennukseen. Ehkä (ensi kesän) olympialaisten jälkeen olisi kiva mennä takaisin seurajoukkuevalmennukseen, Herbert tuumaa.
Suru-uutinen joulun alla pysäytti
Vuosi 2023 oli 64-vuotiaalle Herbertille ammatillisesti äärimmäisen menestyksekäs, mutta piti sisällään myös suurta surua henkilökohtaisessa elämässä.
– Ihan uskomaton vuosi koripallon takia. Toisaalta se oli myös vähän surullinen, koska äitini kuoli vähän ennen joulua. Hän oli 91-vuotias, hyvässä kunnossa ja asui yksin. Se oli yllätys, Herbert kuvailee.
– Äitini opetti minulle jääkiekkoa ja koripalloa. Hän oli minulle vähän niin kuin hero elämässäni. Tärkein ihminen minun elämässäni.
Saksan MM-kultamitalista päällimmäisenä Herbertin mieleen on jäänyt ihmiset.
– Kultamitali oli hyvä, mutta vielä tärkeämpää mulle oli, millainen joukkue meillä oli. Meidän ihmisemme olivat mahtavia, ja meidän joukkuehenkemme oli todella hyvä. Minusta se oli vielä tärkeämpää kuin kultamitali. Se oli honor for me olla tämän joukkueen kanssa, Herbert ylistää.
Saksassa voiton ratkaissutta MM-finaalia katsoi yli 4,6 miljoonaa ihmistä. Aasiasta kultamitalit kauloissa kotiin saapunutta joukkuetta juhlistettiin riehakkaalla vastaanotolla Frankfurtissa.
– Se oli aika uskomatonta. Sen jälkeen sitä kesti noin kaksi-kolme kuukautta, Herbert kuvittelee.
– Luulen, että kukaan ei odottanut tällaista paitsi me.
Onko koripallon maailmanmestaruus pitkän urasi suurin saavutus?
– Se oli ilman muuta korkein saavutukseni.
Olympiaparketille hallitsevana maailmanmestarina
Jos vuosi 2023 oli Herbertille ammatillinen unelmien täyttymys, seuraava pitää sisällään jälleen uuden haasteen. Suomalaisluotsi johdattaa Saksan hallitsevana maailmanmestarina olympialaisiin.
– Voi olla, että kaikki odottavat, että sanon tavoitteeksi kultamitalin, mutta emme ole tehneet tavoitteita vielä. Helmikuussa voin puhua tästä jo enemmän.
Pariisin olympiaparketille astelevat jälleen lajin kirkkaimmat NBA-tähdet.
– Näistä olympialaisista tulee todella kovat. Serbia, jenkit, Kanada – niin korkeatasoista koripalloa kuin voi olla. Turnauksessa nähdään 8–9 tosi hyvää joukkuetta. Tulee varmasti tosi hyvä show koko maailmalle, Herbert ennakoi.