Voiko lunta syödä huoletta? Suomalaisasiantuntijat kommentoivat: ”Jos käy oikein huono tuuri…”

Sapientia Hungarian University of Transylvanian toteuttamassa tutkimuksessa kerättiin lunta romanialaisen Muercurea Ciucin kaupungin puistosta ja liikenneympyrästä viime vuoden tammi- ja helmikuussa. Kerätty lumi säilöttiin ilmatiivisiin ja steriileihin astioihin, joissa tutkijat sitten yrittivät kasvattaa bakteereja ja hometta.

Tammikuussa lumesta löytyi yhden päivän jälkeen viittä bakteeria millimetriä kohti. Helmikuussa bakteerien määrä nelinkertaistui samassa ajassa. Tutkimus toteutettiin 1,1–17,4 pakkasasteessa.

Tutkijat päättelivät, että tuoreessa lumessa on hyvin vähän bakteereita ja että korkeintaan puoli vuorokautta aikaisemmin satanutta ja mahdollisimman kylmässä ollutta lunta voi syödä vähäisiä määriä sairastumatta.

Kaksi vuorokautta vanhan lumen syömistä tutkijat eivät enää pitäneet turvallisena, koska ajan kuluessa mikro-organismien määrä lisääntyy ilman epäpuhtauksista johtuen.

Enterokokkeja ja kolibakteereja

Suomessa lumen puhtautta on tutkittu ainakin vuonna 2015, kun Yle Kymenlaakso selvitytti päiväkodin pihalta kerätyn luminäytteen bakteeri- ja lyijypitoisuuksia KCL Kymen laboratoriossa.

Millilitran näytteestä löytyi 47 000 bakteeria – talousvedessä bakteereja ei saisi olla yli sataa, kaupan pullovedessä taas ei yli 50 000:tä.

Desilitran näytteessä bakteerien joukossa oli myös enterokokkibakteereja, E. coli -bakteeri ja lähes tuhat muuta kolibakteeria, joita ei juomavedessä sallita. Lisäksi lumesta löytyi lyijyä yli talousveden raja-arvon.

Dosentti Mari Nevas Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolta toteaa Hyvää Elämää -sivustolle, että E. coli kertoo nimenomaan ulostesaastutuksesta.

– Luonto on täynnä eläimiä, joten toki lumikin siinä saastuu. Mielenkiintoista olisi tietää, kauanko lumi oli tässä tapauksessa seissyt maassa, Nevas sanoo.

”Epäpuhtauksia tarttuu jo ilmasta”

Johtava tutkija Ilkka Miettinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijamikrobiologian yksiköstä kertoo, että THL ei ole tehnyt lumesta vastaavia tutkimuksia. Miettinen ei kuitenkaan suosittele syömään lunta.

– Lumi on tuskin täysin puhdasta taivaalta sataneenakaan. Epäpuhtauksia tarttuu lumeen jo ilmasta, Miettinen sanoo.

Toinen arveluttava asia on lumen historia.

– Mitä lumessa tai lumelle on tehty aikaisemmin? Miten syvältä lunta voi ottaa ollakseen varma, että se ei ole likaantunutta, esimerkiksi teiltä kasattua?

– Ymmärrän sen, että jos muuta vettä ei olisi saatavilla, niin puhtaaksi tiedettyä lunta käytettäisiin sulatettuna ja keitettynä juomavedeksi.

”Ainakaan kaupunkialueilla en antaisi syödä”

Miettinen ei osaa ottaa tarkemmin kantaa lumen syömisen mahdollisiin terveysvaikutuksiin.

– Tietenkin jos käy oikein huono tuuri ja lumi on saastunut suolistoperäisillä taudinaiheuttajamikrobeilla, seurauksena voi olla vatsatauti, Miettinen sanoo.

– Ainakaan kaupunkialueilla en antaisi lasten enkä muidenkaan syödä lunta.

Paikalliset olosuhteet vaikuttavat

Nevas tietää kertoa, että arktisilla alueilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu pysyvässä lumessa toimivan omanlaisensa ekosysteemin ja mikrobiyhteisön.

Tekolumesta, jollaista voi olla esimerkiksi hiihtoladuilla tai jäähallien pihoilla, taas on ulkomaisissa tutkimuksissa kyetty eristämään samoja mikrobilääkkeille resistenttejä tai sairautta aiheuttavia bakteereja kuin sen valmistukseen käytetyssä vedessä on ollut.

Jos lumi on aivan vasta satanut liikennöimättömälle alueelle ja näyttää pinnaltaan täysin koskemattomalta ja silmämääräisesti puhtaalta, Nevas arvelee sen sairastuttamisriskin käytännössä vähäiseksi.

– Toisaalta mikrobeja on valtavasti, eikä ihmissilmä kykene erottamaan niitä puhtaalta näyttävästä lumesta.

– Tien pientareella vasta satanut lumi tietysti likaantuu ja saastuu saman tien. Paikalliset olosuhteet – pienhiukkasmäärät ja muut epäpuhtaudet – vaikuttavat paljon.

Hangella tepastellut lintu voi kantaa salmonellaa tai kampylobakteeria

Jos lumessa on eläinten jälkiä, siinä voi olla myös eläinten jätöksiä sekä eläimestä ihmisiin tarttuvia ja tauteja aiheuttavia niin sanottuja zoonoottisia mikrobeja, siis esimerkiksi bakteereja, alkueläimiä, viruksia ja loisia.

– Eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien kirjo on erittäin laaja. Linnut esimerkiksi voivat levittää salmonella- tai kampylobakteereja, jotka ainakin teoriassa voisivat tarttua lumipeitteen kautta. En söisi lunta, jossa näkyy linnun jälkiä, Nevas sanoo.

Itsestään selvää lienee, että lumeen, jossa on näkyvää ulostetta, ei tule koskea.

– Eikä kukaan varmasti niin haluakaan tehdä, paitsi ehkä aivan pikkulapset.

Mutta voiko olla, ettei esimerkiksi linnun uloste näy lumessa – molemmathan ovat väriltään valkoisia?

– Ehkä. Kokonsa puolesta linnun ulosteen mahdollisesti huomaisi lumen pinnalta, mutta toki jätös voi peittyä ohuen pintakerroksen alle.

Koiraeläinten – siis susien, kettujen tai lemmikkikoirien – ulosteen välityksellä voi levitä Echinococcus-heisimato, joka voi aiheuttaa ihmisellekin vaarallisen ekinokokkoosin. Loisen pääisäntänä toimii koiraeläin ja väli-isäntänä jokin kasvinsyöjänisäkäs, kuten nauta, poro tai hirvi.

Suomessa on toistaiseksi todettu vain hirviekinokokkia. Yksittäinen ihmisen sairastumistapaus on raportoitu vuodelta 2015 – ei kuitenkaan lumen välityksellä.

– Lemmikkien matkustelun myötä kasvaa riski myös niin sanotun myyräekinokokin saapumiselle Suomeen, Nevas kertoo.

Virukset säilyvät hyvin kylmässä

Eläinten levittämät bakteerit, kuten salmonella- ja kampylobakteerit, ovat lähinnä suolistoperäisiä. On kuitenkin mahdollista, että niitä jäisi lumeen pelkän tepastelunkin, ei vain näkyvän ulosteen, jäljiltä – bakteeria voi nimittäin olla myös eläimen karvapeitteessä tai tassunpohjissa. 

Nevas nostaa esiin myös virusaspektin. Virusten tiedetään säilyvän erityisen hyvin kylmässä, joten ihmisestäkin peräisin olevat virukset voisivat tarttua lumen kautta.

Dosentti Leena Maunula Helsingin yliopiston elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolta kuvaa virusten roolia tarkemmin.

– Esimerkkeinä jätevedellä saastuneessa lumessa ilmenevistä viruksista voisivat olla norovirus, rotavirus, sapovirus sekä epätodennäköisempänä vaihtoehtona hepatiitti A -virus, Maunula sanoo.

– Eläinten kautta leviävistä viruksista voisi mainita hepatiitti E -viruksen, joka leviää sikojen ja villisikojen välityksellä. Myyräkuumeen leviämisellekin voisi ehkä olla teoreettinen mahdollisuus, Maunula lisää.

”Ylihygieenisyyskään ei ole paras tie”

Kaikenlaisista riskeistä ja teoreettisista mahdollisuuksista huolimatta Nevas kehottaa muistamaan maalaisjärjen.

– Lunta syövät ehkä lähinnä lapset, ja yhtä lailla voitaisiin puida ja puidaankin sitä, mitä seuraamuksia heille on hiekan tai pölyn ja sitä kautta ympäristön mikrobien joutumisesta suuhun. Näkisin, että tietynlainen ylihygieenisyyskään ei ole paras tie, vaan on ehkä ihan hyvä saada kontaktia ympäristön mikrobeihin. Riskialueet ja merkittävimmät riskitekijät toki tulee tiedostaa.

– Jos asiaa pohtii vielä pidemmälle, niin suuhun menevän lumen lisäksi merkitystä on sillä, miten likaisilla hanskoilla lapsi sitä lunta laittaa suuhunsa, Nevas huomauttaa.

Lähteinä haastattelun lisäksi: Apnews.com, Sapientia.ro, Yle.fi

Antibioottiresistenssi uhkaa viedä ajassa sata vuotta taaksepäin

Antibioottiresistenssi uhkaa vaikeiden infektioiden hoitoa. Suomessakin on jo ollut tapauksia, joissa toimivan antibiootin löytäminen potilaalle on osoittautunut vaikeaksi.