Voidaanko perhesurmia estää tutkimalla vainottujen naisten tarinoita? – "Olen niin väsynyt, liian väsynyt"

Neljä merkkiä

Artikkelissa eroteltiin oikeudenkäyntiasiakirjojen ja vainottujen naisten haastattelujen perusteella neljä tekijää, joista uhkaava erotilanne muodostuu.

Yksi oli miehen eron hyväksymisessä ja siihen sopeutumisessa.

Uhkaavissa tilanteissa miehet myös pyrkivät monesti kontrolloimaan perhettä, myös väkivalloin.

Läsnä oli myös tappavan väkivallan uhka, jolla oli erilaisia laukaisevia tekijöitä.

Toteutuneissa perhesurmissa viranomaiset eivät kuitenkaan syystä tai toisesta osanneet tunnistaa väkivaltaa tai sen uhkaa.

Yksi keskeisistä seikoista sekä vainossa että perhesurmassa oli miehen vaikeus hyväksyä perhe-elon tai parisuhteen loppua.

– Ja eräänä päivänä sain semmoisen voiman, niin rohkean teon tein, että lähdin siitä avioliitosta sitten lasten kanssa. Entinen mieheni ei sitten hyväksynyt tietenkään tätä ratkaisua. Sitten on jatkunut se uhkailu, meille tuleminen tai sen yrittäminen. On ollut monia oikeudenkäyntejä ja [mies] on nyt eron jälkeen ollut lähestymiskiellossa yhteensä neljä vuotta minuun ja myöskin lapsiin. Se uhka kohdistui meihin kaikkiin, eräs vainotuksi joutuneista naisista kertoi.

Mies saattoi ajatella omistavansa perheen ja jo pelkkä naisen eroaie oli eräiden perhesurmien taustalla. Eräässä tapauksessa, jossa mies oli tappanut perheen lapset, nainen koki kyseessä olevan kosto naisen eroaikeista. Mies itse sanoi halunneensa tuhota kaiken puolison kanssa yhteisen.

– (Mies) ei pystynyt ajattelemaan perhekeskeisyydelle ja perhe-elämän kaavamaiselle jatkumiselle muita vaihtoehtoja. Hän ei voinut hyväksyä vaimon omia, yhteisestä tulevaisuudesta eriytyneitä suunnitelmia. Ajatuksissaan hän ei kyennyt luopumaan siitä, että vaimo muuttaisi mielensä ja yhteiselämä jatkuisi entisellään, erään perhesurman tekijän mielentilalausunnossa todettiin.

Artikkelissa todetaan, että viranomaiskoneistossa miehen haluttomuus luopua perheestä ja yritys ylläpitää perhe- tai parisuhdetta saatetaan tulkita perinteisen perhekäsityksen tukemisena, eikä sitä välttämättä ymmärretä riskitekijäksi.

"Piti naista kuvainnollisesti narussa"

Vaino- ja perhesurmatilanteissa miehet pyrkivät myös pitämään naiset ja perheen hallinnassaan, ja kontrolloimaan näiden tekemisiä, menemisiä ja tulevaisuutta eri tavoin. Arkirutiineja saatettiin tarkkailla ja uhria häpäistä tai pelotella. Naista saatettiin pommittaa puheluilla, ja toiminta oli muutenkin toistuvaa.

– Hän [mies] piti [naista] kuvainnollisesti sanoen lähellään narussa, erään perhesurman uhrin läheinen kertoi poliisille.

Joissain perhesurmissa surmien katsottiinkin olevan miesten reaktio siihen, että kontrolli naiseen menetettiin.

Mies saattoi jopa pyrkiä toimistaan huolimatta pitkittynein huoltajuuskiistoin ja perättömin lastensuojeluilmoituksin ylläpitämään isyyttään ja viranomaisille itsestään antamaa vakaata kuvaa. Hän saattoi verkostoitua uhrin sosiaalisiin piireihin ja mustamaalata uhria näille.

– Hän soitti pankinjohtajalle ja koulun rehtorille, että hänen vaimo on niin väsynyt. Kun tajusin sen, että hetkinen, nyt tässä käy niin, että minusta tehdään sairas ja hän puhuu, että hän on tässä se auttaja, ajattelin että ei-ei-ei. Mies on äärettömän taitava siinä.

Jatkuva kontrolli ja toimien rajaaminen saattoi ajaa ihmiset toivottomuuden valtaan. Tutkimusaineistossa oli eräs tapaus, jossa nainen oli päätynyt tappamaan omat lapsensa itsensä lisäksi. Tutkimuksen mukaan hän ilmeisesti näki sen ainoana reittinä pois tilanteesta.

– Kaikki tulee uudestaan, en tiedä mitä huomenna tulee. Olen niin väsynyt liian väsynyt, jäähyväiskirjeessä todettiin.

Uhkaa ei huomattu

Tutkimuksen mukaan uhrien läheiset tai näiden kanssa toimivat viranomaiset eivät monesti tunnistaneet uhkaavaa tilannetta, tai jopa vähättelivät sitä. Tekoja tulkittiin muun muassa perheen kaipuuksi, huoltajuusriidoiksi ja mustasukkaisuudeksi. Erityisesti sosiaalisesti taitavan tekijän teot voivat jäädä näkymättömiin.

Eräässä tapauksessa haastateltu nainen kertoi tehneensä rikosilmoitusta miehestään tämän uhattua ohiajaessa naista pyssyllä. Hän oli tyytymätön poliisin suhtautumiseen.

– Poliisi rupeaa siinä, että "tiedätkö kuule mitä, tämmöisiä me miehet monesti ollaan eron jälkeen, et tämä on tavallista, että uhkaillaan ja kyllä se siitä menee ohi".

Eräässä tapauksessa naista itseäänkin on syytetty tilanteessa.

– Hän vetosi siihen, että tämä on sitä äidin vieraannuttamista, ja että nuo lapset oli manipuloitu. Että hän vain ihan pelkästä rakkaudesta lähestyy, nainen kertoi.

Väkivalta käynnistyy ärsykkeestä

Lopulta väkivalta voi käynnistyä tutkimuksen mukaan monenlaisista tilanteista, joissa mies menettää vallan tilanteeseen tai nainen muuten tekee jotain miehelle epämieluista.

– Se piti ylimmän kerroksen parvekkeen ulkopuolella tämä mies sitä lasta, ja oli sitä mieltä, että jos minä en anna seksiä nyt heti niin tämä tippuu, eräs uhri kertoo.

– Se kellisti minut siihen sähköhellan päälle, siinä se kuristi sillä lailla, että ihan oikeasti ajattelin, että minä kuolen tähän, minulta rupesi henki loppumaan, toinen nainen kertoi kokemastaan väkivallasta.

Tutkimus korostaakin, että naisten kokemus miesten harjoittamasta kontrolloinnista ja yksittäisetkin uhkaavat väkivaltatilanteet voisi tulkita henkirikoksen riskiksi. Erityisesti kuitenkin tekojen toistuvuus on riskitekijä.

Tukijan nostavat keskeisiksi seikoiksi uhkaavan erotilanteen arvioinnissa sen, että uhri tunnistetaan ja kohdataan, tilanteesta tehdään riski- ja uhka-arvio sekä se, että työtä tehdään monialaisesti eri viranomaisten kesken. Tutkijoiden mukaan väkivallan riskiä tulisikin arvioida systemaattisesti. Samalla viranomaisia tulisi kouluttaa, jotta he tunnistaisivat vaaralliset suhteet aiempaa paremmin.