Tehdään tänään katsaus Valioliigan "kuumimpiin" hyökkääjiin. Tavalla tai toisella, ja aloitetaan sillä "toisella".
Nimittäin Wayne Rooneyn pelaaminen tällä kaudella on ollut kestoaihe, johon viimeksi sunnuntaina Manchesterin derbyn jälkeisessä pressissä Louis van Gaal hermostui. "Joka ikinen kerta minulta kysytään Rooneysta. Miksi?", kysyi van Gaal toimittajilta, eikä suostunut puhumaan aiheesta enempää. Miksiköhän?
Jos se ei vaan yksinkertaisesti näytä toimivan, on aika luonnollista, että aiheesta jauhetaan. Derbyssä taas nähtiin, että sen tason puolustusta vastaan, missä häärii Kompany & Otamendi, ei Rooneylla ole mitään käyttöä. Erittäin heikko esitys ja kummastuttaa viikosta toiseen, miten Rooney silti saa jatkaa sentterinä, kun joukkueessa on ihan oikeakin kärkipelaaja.
Rooneylla oli ottelussa kaikkein vähiten pallokosketuksia, silti kaikkein eniten pallonmenetyksiä ManU:n pelaajista. Laidalla nyt pelaava Anthony Martial meni ManU:n pelaajista kaikkein eniten ohi vastustajista ja oli ainoa hyökkäyspään pelaaja, joka kykeni aiheuttamaan jotain vaaraa ja myös etenemään pallon kanssa ylöspäin. Itseluottamus on huipussaan nuorella ranskalaisella, joka pääosin tekee oikeita ratkaisuja pallon kanssa. Rooneylla pelkkä pallonasettelu vetopaikkaan kestää tällä hetkellä niin kauan, että kelloja ehditään siirtää uudemman kerran ennen kuin Rooneyn veto lähtee.
Martialin siirto takaisin kärkeen on jotenkin jo niin ilmiselvä ja looginen ratkaisu, että onkohan se jo jopa liian selvä jääräpäiselle van Gaalille, joka yrittää pakon sanelemana saada omat ratkaisunsa toimimaan? Voihan se toki vielä toimiakin, mutta juuri nyt ei siltä näytä, että Rooneyn jalka enää riittää kärjessä pelaamiseen.
Itse derbystä ei kannata sanoa muuta kuin että kuuleman mukaan jossain päin maailmaa kuoli ihmisiä tylsyyteen peliä katsellessa.
Harry Kane
Ketsuppipullo? Felix-lintu? Kaikkien aikojen suurimman gorillan tippuminen harteilta?
Vihdoin ja viimein onnistumisia viime kauden Spurs-tykille. Kerralla niitä maaleja syntyikin peräti kolme! Peliajasta ei sovi syyttää, Kane on ollut yksi eniten pelanneista Tottenham-pelureista, mutta ennen peliä Bournemouthia vastaan tilillä oli vain yksi maali.
Kanen pelaamisessa sikäli ei koko kauden aikana ole ollut suurempia puutteita, hän osallistuu edelleen hyvin peliin, toimii hyvänä linkkinä kärjessä pudotellen palloja hyvin tai jatkaen yhdellä kosketuksella kaverille viereen. Sen sijaan itse maalinteko on ollut pelkkää tuskaa. Viime kauden Kanella olisi tilillään varmasti lähemmäs kymmenen maalia, mutta tällä kaudella mies on maalin edessä ja maalintekopaikoissa ollut ihan lapanen. Silmät kiinni täysiä yrityksiä, yliyrittämistä, eikä rentoutta ja viileyttä maalin edessä ole nähty laisinkaan. Nyt nähtiin ja luulisi nyt sen itseluottamuksen pikkuhiljaa löytyvän jatkossa maalin edessä.
Jamie Vardy
Uskomatonta. Kuka on tämä ihmemies, joka mättää maaleja viikonlopusta toiseen?
Mies on tehnyt nyt kymmenen maalia, puolet Leicesterin maaleista. Tehnyt enemmän maaleja kuin viisi valioliigajoukkuetta yhteensä. Tehnyt maalin seitsemässä peräkkäisessä ottelussa, siihen oli pystynyt vain seitsemän pelaajaa Valioliigan historiassa ennen Vardya. Laukonut enemmän maalia kohti kuin kukaan muu Valioliigassa.
Ne pelilliset puutteet, mitkä Vardy menettää, ne hän korvaa uskomattomalla periksiantamattomuudellaan ja omistautumisellaan. Pelillisistä ominaisuuksista nopeus ja röyhkeys nousevat ensimmäisinä esiin. Myös Roy Hodgson on huomannut tämän ja nostanut Vardyn jo maajoukkueeseenkin.
Ai niin. Mikä mies? Menneisyydestä löytyy säröjä; mm. pahoinpitely kahdeksan vuotta sitten - Vardy edelleen kertoo vain suojelleensa ja puolustaneensa kaveriaan. Jalkapallon hän ehti lopettaa jo reilu parikymppisenä kertaallaan, kunnes siirtyi pelaamaan alasarjoihin saaden pelistä palkkaa 30 puntaa/peli. Ja oli itse asiassa lopettaa jalkapallon uudestaan vain kaksi vuotta sitten, mutta ex-Leicester manageri Nigel Pearson uskoi Vardyyn ja rohkaisi kerta toisensa jälkeen hyökkääjää sitkeästi jatkamaan.
Se kannatti, Vardy on noussut muutamassa vuodessa alasarjoista Valioliigan hyökkääjäeliittiin. Ja jos satutarina jatkuu yhtä ruusuisena, voi olla Roy Hodgsonin yllätyskortti Ranskan kisoissa ensi kesänä.