Studio55.fi-lähetyksessä vieraillut professori Oiva Toikka kertoi, että viimeisimmän Toikkuja-näyttelyn teoksissa hänen ideansa ovat toimineet alkusytykkeenä, mutta lopputuloksessa näkyy myös lasinpuhaltajan työnjälki.
Keraamikko ja muotoilija, professori Oiva Toikka ei halua ottaa kunniaa itsellensä viimeisimmän näyttelynsä Toikkuja lasiveistoksista ja lasieläimistä. Toikka on suuri luonnonystävä, jota kasvit ja otukset ovat aina kiinnostaneet. Eläimet ovat toimineet inspiraation lähteenä hänelle, mutta toisinaan Toikasta tuntuu, etteivät keinot meinaa riittää toteutukseen. Muotoilija kertoo joskus kokevansa, että piirrokset jäävät jopa kömpelöiksi.
Teokset ovat valmistuneet Venetsian Muranossa yhteistyössä lasinpuhaltaja Pino Signoretton kanssa. Toikka näkee roolinsa yhteistyössä innoittajana. Hän toteaa, ettei hänen jälkensä ole erityisesti nähtävissä teoksissa.
– No en minä itseäni laita mihinkään. Minä vain koetan saada toiset heräämään ja tekemään. Jos he inspiroituvat, niin ei ole hädän päivää, kun on lahjakas puhaltaja, joka on kyvykäs niin kuin Pino Signoretto. Minä näytän jonkun tökerön piirroksen, tai olkoon tökerö tai ei, niin hän osaa lukea sitä ja osaa kääntää sen hänen muotokielelleen.
Työ lähtee liikkeelle yhteisymmärryksestä ja kiinnostuksesta. Vaikka lasinpuhaltaja olisi ”taivaallinen tekijä”, ei työstä tule mitään, ellei hän ole kiinnostunut käsillä olevasta työstä. Lopputulos on yhtä paljon Toikan kuin lasinpuhaltajankin hengentuote.
Toikka on erinäisten menestyneiden astiastojen ja lasistojen takana. Hänet tunnetaan myös lasista linnuistaan. Hänen mielestään tuotteiden menestys ei johdu hänestä.