Kun pääkaupunkiseudulla asuu jo liki 30 000 venäläistä, omalle teatterille luulisi olevan kysyntää.
Teatr Zan perustajien on saatava ensin venäläiset ulos koloistaan - tapaamaan myös suomalaisia. Teatterissa näytellään myös suomeksi ja kaikki näytelmät tulkataan, oli kieli kumpi tahansa.
Hämeentien perukoilla eletään taiteilijaelämää vanhoissa varastotiloissa.
Teatteri talkoilla jätepuista
-Hirveä ponnistus tämä on ollut, että olemme saanet kaiken remontoitua talkoilla, huokaisee näyttelijä Valtteri Simonen. Melkein kaikki sisustus on jätepuuta ja kaatopaikoilta haalittuja putkia.
Teatteri on viihtyisä ja tyylikkäästi somistettu. Katsomossa on 60 paikkaa ja kontakti näyttelijöihin säilyy intiiminä.
Teatr Za löysi tilat vuosi sitten ja nyt on ensimmäisen oman näytelmän aika. Ensi-iltansa saa neuvostoajan boheemikirjailijan Veneditk Jerofejevin Moskova-Petushki.
Rankkaa teatterioppia Pietarissa
Valtteri Simosen kanssa teatteria on ollut perustamassa 15 vuotta Suomessa asunut venäläisnäyttelijä Elena Spirina. He molemmat ovat opiskelleet Pietarin teatterikoulussa ja saaneet rankan stanislavskilaisen koulutuksen.
-Ensimmäinen vuosi opiskeltiin sitä, miten syöt tyhjässä kourassasi olevaa omenaa tai miten kuvittelet hikoilevasi saunassa, kuvailee Elena Spirina.
-Se oli totaalista teatterikoulua viisi vuotta. Kuusi päivää viikossa. Hyvä koulutus, vaikka kuulostaa pelottavaltakin, muistelee Valtteri Simonen.
