Näyttelijöiden roolitukset mietitään teattereissa yhä tarkemmin. Keskustelu kulttuurisesta omimisesta on johtanut vaatimuksiin valita näyttelijät huolellisesti esimerkiksi alkuperän suhteen. Joskus oikeiden ihmisten löytäminen rooleihin on pienessä maassa hankalaa.
Pop-yhtye Gimmelistä tunnettu Ushma Karnani on teatterikorkeakoulun käynyt ammattinäyttelijä, joka nähtiin huippumenestyksen Lahden kaupunginteatterissa saaneessa Nunnia ja konnia -musikaalissa.
Karnani esitti mustaa kapakkalaulajaa Deloris Van Cartieria, jota esitti elokuvaversiossa vuonna 1992 Whoopi Goldberg.
– En ole niin paljon gospel-puolen laulua koskaan missään tehnyt, että kyllä sitä piti tosissaan treenata, kertoo Karnani.
Hän harjoitteli lauluosuuksia vuoden lauluopettajan johdolla. Nunnakuorossa kuultiin muun muassa Lahden Gospelkuoroa.
Lue myös: Teatterit harjoittelevat kohti syksyä, vaikka kukaan ei tiedä, mikä on turvallinen yleisömäärä – ja lisää ongelmia on tiedossa: "Ensi vuosi on vaikea"
Näytelmät luupin alla – syynä kova kritiikki
Kulttuurisesta omimisesta käydään yksityiskohtaista ja kiivasta keskustelua, jonka Ushma Karnani on pannut merkille. Onko seurauksena liiallinen varovaisuus?
– Nämä ovat niin vaarallisia kysymyksiä näinä aikoina. En minä tiedä: ehkä se on sellaista, että väännetään ja näsäviisastellaan. Mielestäni on kyllä hyvä olla hyvin varovainen ja tietoinen, mitä tekee.
Esimerkiksi näyttelijöiden tekemiä improvisaatioita ei suunnitella etukäteen, joten silloin voi olla haastavaa muistaa joka hetki vieraiden kulttuurien ja vähemmistöjen oikeudet. Kaikki lähtee Ushma Karnanin mukaan kuitenkin kunnioituksesta.
– Jos me tarkastelemme jonkin vähemmistön tarinaa vaikka lavalla improssa, ollaan hirmu herkillä. Kaiken pitää lähteä siitä, että kunnioitan omaa roolityötäni ja hahmon tarinaa niin paljon, että puhun sen puolesta.
Pienessä maassa rajallisesti näyttelijöitä
Suomen Kansallisteatterissa roolituksiin perehdytään huolellisesti. On käynyt niinkin, että näytelmä on jätetty toteuttamatta, koska sopivaa näyttelijää ei ole löydetty. Suomi on pieni maa.
– On meillä tullut vastaan näytelmiä, joihin ei ole löydetty oikeaa kansalaisuutta, ihmistä. Sitten sitä ei ole tehty. Hyvin yksinkertaista, toteaa Suomen Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho.
Taide on aina tulkintaa, joten eikö voisi ajatella, että näyttelijän tehtävänä on joka tapauksessa hakea ammattitaidostaan uskottavuus, vaikka hän olisikin valtaväestön edustaja?
– Maailma on muuttunut ja se on tosi hyvä. Nyt katsotaan eri tavalla sinne näyttämölle. Katsojat katsovat tiedostavasti, miten tehdään ja kerrotaan. Mielestäni ei voida tehdä niitä ratkaisuja, joita tehtiin kymmenen vuotta sitten, sanoo Myllyaho.
Voiko trans-ihmisen roolia näytellä uskottavasti, jos näyttelijä ei ole itse trans?
– Ei voi näytellä uskottavasti, mutta nämä ovat varmasti kysymyksiä, joita täytyy ohjaajien ja tekijöiden miettiä tosi tarkkaan. En osaa suoraa vastausta antaa, miten se pitäisi tehdä.
Katso Ushma Karnanin haastattelu ylläolevalta videolta!