Lämpenevät talvet ovat teiden kunnossapidolle murheenkryyni.
Itärajan sulku vaikuttaa myös Itä-Suomen maanteiden kunnossapitoon. Teiden kunnostusta on suunnattu uudelleen, kun Venäjälle vievien väylien liikennemäärät ovat romahtaneet.
Väylänpidon toimialajohtaja Virpi Anttila Väylävirastosta kertoo, että maanteiden korjaukset asetetaan tärkeysjärjestykseen liikennemäärien ja vaikuttavuuden mukaan.
– Jos ja kun liikenne on vähentynyt, tie putoaa priorisoinnissa alemmas, hän avaa.
Anttila korostaa samalla, että turvallisuutta vaarantavat reiät paikataan itärajankin tieosuuksilla aina.
Väylänpidon johtaja kertoo, että kokonaisuutena teiden vuotuinen uudelleen päällystäminen jakautuu varsin tasaisesti ympäri maata.
Isommat, pistemäiset tiehankkeet puolestaan eivät ole Väyläviraston valintoja. Niistä päättää erikseen eduskunta.
– Noissa päätöksissä on taustalla huoltovarmuus, varmaankin myös sotilaalliseen liikkuvuuteen liittyvät asiat, Anttila sanoo.
Kurja ikuinen marraskuu
Maallikko voisi olettaa, että talvien lämpeneminen on Suomessa eduksi tienpidolle, kun maantiet ovat vähemmän aikaa jäisiä ja suolauksen tarve ainakin osin vähenee.
Luulo ei ole tässäkään tiedon väärti: teiden kunnossapidon kannalta vanhan ajan pitkät kylmät talvet olisivat hyviä, Anttila toteaa.
– Voi sanoa kehitystrendistä, että maanteiden tilanne on talvi talvelta hankalampi. Niin kutsutun ikuisen marraskuun raja nousee enemmän ja enemmän kohti maan pohjoisosaa. Tämä on haitta niin talvihoidon, liukkauden torjunnan kuin päällystevaurioidenkin kannalta.
Entä miten kulunut talvi kohteli Suomen tiestöä? Mikä oli talven vaikutus päällystämisen ja muun korjaamisen tarpeeseen?
– Talvi oli Pohjois-Suomessa vaativa, koska lämpö sahasi nollan molemmin puolin. Tuo on aina teiden talvihoidossa tosi hankalaa. Sanoisin silti, että talvi ei ollut kaikkein pahimpia. Kevään tilanteesta puolestaan kertoo kelirikko, joka on ainakin vielä ihan maltillinen.
Asvaltin reikiintyminen ei ole sekään ollut nyt valtakunnan mitassa erityisen yleistä, Anttila sanoo.
Harvinainen kiitos valtiolle
Koska valtion rahakirstusta on jaettu viime vuodet niukkuutta, saattaa tulla yllätyksenä, että Väyläviraston johdosta heltiää kiitos tienpidon määrärahoille.
– Tämä ja viime vuosi ovat olleet erinomaisia saamamme lisärahoituksen vuoksi. Se on ollut merkittävä. Vuonna 2024 lisäpanostus oli 250 miljoonaa ja tänä vuonna 200 miljoonaa euroa. Molemmat menevät maanteiden korjauksiin, Anttila kertoo.
Normaalisti päällysteisiin, niiden paikkauksiin ja tiemerkintöihin on käytössä vuosittain noin 180 miljoonaa euroa.
– Tänä vuonna summa on lisärahoituksen myötä kaksinkertainen, noin 360 miljoonaa euroa.
Myös tiesiltojen korjauksien määräraha on tänä vuonna tavanomaista suurempi.
Miten korjausvelka kuriin?
Suomen tiestö on siinä määrin ikääntynyttä, että viime vuoden kelpo rahoituksella saatiin korjausvelan kasvu vain hetkellisesti pysähtymään.
– Kun rahoituksen hyvä taso jatkuu tänä vuonna, nyt pääsemme korjaamaan yhä enemmän muitakin kuin vilkkaita teitä. Päällystystä siis tehdään myös keskivilkkaalla tieverkolla sekä vähäliikenteisimmillä reiteillä, Anttila sanoo.
Hänen mukaansa maanteiden korjausvelan kääntäminen hitaaseen laskuun edellyttäisi noin 4 000 tiekilometrin päällystämistä vuosittain.
Pikkuteiden asvaltti on Suomessa paikoin niin huonossa kunnossa, että niitä on paikkauksen tai uuden päällystyksen sijaan katsottu järkevämmäksi muuttaa sorateiksi. Päällysteen kuoriminen pois on saattanut kirvoittaa arvostelua.
– Muutaman vuoden kuluttua useimmat soratien käyttäjät ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä.
Päällystystöitä tehdään yleensä huhtikuun lopulta alkaen, ja ne saattavat jatkua säästä riippuen lokakuulle. Anttila vinkkaa, että automatkalle kotimaassa lähtevien kannattaa katsoa tieremonttien ajantasainen tilanne netin Suomen väylät -karttapalvelusta.