Moni suomalainen valittelee kipeää vatsaa, joten ei ihme, että kipuun helpotusta lupaavat ihmedieetit ovat suosionsa huipulla. Lääkärin mukaan kyseessä on useimmiten ärtyneen suolen oireyhtymä, jonka hoitoon riittää muutama muutos ruokavaliossa.
Sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Markku Hillilän mukaan jopa kymmenkunta prosenttia suomalaisista saattaa kärsiä ärtyneen suolen oireyhtymästä. Ärtyvän suolen oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sitä voidaan hoitaa. Etenkin ne, joiden oireet liittyvät ennemmin ruokailuun kuin stressiin, voivat saada apua niin sanottujen FODMAP-hilihydraattien välttämisestä. Tiettyjen ruoka-aineiden välttely auttaa Hillilän mukaan erityisesti niitä, jotka kokevat häiritsevimmiksi oireiksi vatsan turpoamisen ja ilmavaivat.
FODMAP-hiilihydraattien välttely ei ole vaan terveysintoilijoiden uusin villitys, vaan sen teho ärtyneen suolen oireyhtymän hoidossa on todella testattu. Se perustuu sellaisten hiilihydraattien välttelyyn, jotka kulkeutuvat imeytymättöminä ohutsuolesta paksusuoleen. Nämä hiilihydraatit aiheuttavat paksusuolessa käymisreaktion, joka on syynä ilmavaivoihin.
– Asiaa on tutkittu paljon erityisesti Australiassa, jopa kolmen henkilön neljästä oireita onnistuttiin helpottamaan FODMAP-hiilihydraatteja välttelemällä, Hillilä kertoo.
FODMAP-hiilihydraatteja on viljoissa, kaaleissa, sienissä ja palkokasveissa. Sellaisissa ruoka-aineissa, jotka jo perimätiedon mukaan voivat aiheuttaa ilmavaivoja tavallisillekin ihmisille, etenkin paljon syötyinä.
Mutta entä suoliston vointia parantavat trendidieetit? Hillilä uskoo, että suurin syy esimerkiksi siihen, että gluteeniton ja maidoton niin sanottu paleo-ruokavalio voi auttaa ihmisiä suolistoivaivoissa, perustuu oikeastaan FODMAP-vaikutukseen.
– FODMAP-ruokavalion teho perustuu siihen, että jätetään osa viljoista pois, ja sama aiheutuu gluteenittomassa dieetissä. Suuri osa gluteenittoman ruokavalion tehosta tulee siis FODMAP-hiilihydraattien välttelyn vaikutuksesta, kertoo Hillilä.
– Nykyään on kyllä sellainen käsite kuin gluteeniherkkyys ja sen olemassaolosta on viitteitä. Se on kuitenkin vielä kyseenalaista eikä sellaisen diagnosoimiseen ole vielä edes välineitä.