Jääkiekkoleijonaksi aateloitu Niklas Hagman iloitsi päässeensä Matti-isänsä kanssa samaan kerhoon. Hagman kiittelee edesmenneen isänsä aikanaan urheilu-uralle antamaa tukea, mutta muistaa, että toisinaan vastustajat yrittivät käyttää tunnettua jääkiekkoilijaisää myös lyömäaseena.
Hagman sai suomalaisen jääkiekkoilun korkeimman kunnianosoituksen, kun hänet aateloitiin jääkiekkoleijonaksi Niko Kapasen, Tuomo Ruudun, Ossi Väänäsen, Petra Vaarakallion ja vaikuttaja Seppo Arposen kanssa. Palkintoseremonia järjestettiin torstaina Hartwall Arenalla ennen Karjala-turnauksen Venäjä–Suomi-maaottelua.
– Suuri kunnia. Pääsee faijan kanssa samaan kerhoon, jääkiekkoleijona numero 257 Niklas Hagman tunnelmoi.
Hagman luonnehtii tunnustusta kirsikaksi kakun päälle urallaan ja nostaa korkeammalle jalustalle arvokisamitalinsa. Hän saavutti Leijonissa olympiahopeaa ja -pronssia ja oli toiseksi World Cupissa 2004 sijoittuneessa joukkueessa. Eikä unohtaa voi alle 20-vuotiaiden MM-kotikisoja vuodenvaihteesta 1998, jolloin Hagman ratkaisi Suomelle kultaa loppuottelun jatkoajalla Venäjää vastaan.
– 18-vuotiaana kotikisoissa jatkoajalla teet voittomaalin. Aika vaikeaa siitä on päästä yli.
– Hienoa oli saada täällä tunnustuskin. Väärässä päässä vain, mutta ehkä minä katsoin sinne toiseen päähän, Hagman veisteli tehtyään ikonisen jatkoaikakihauksensa toisella puolen hallia.
