Tänään julkiseksi tullut Vantaan sellimurhan esitutkinta paljastaa yksityiskohtaisesti silmittömän väkivallan, jota 21-vuotiaaseen, lyhyttä tuomiota istuneeseen vankiin kohdistettiin.
Väkivaltaiset teot tapahtuivat 25.-27. tammikuuta Vantaan vankilassa. Syytettynä murhasta ovat samassa matkasellissä olleet 19- ja 23-vuotiaat miehet.
Tiistaina oikeudessa teräasetta muistuttavan esineen kanssa riehunut 23-vuotias murhasyytetty katsoo tulleensa syytetyksi murhasta väärin perustein. Häntä on kuultu esitutkinnan aikana kuusi kertaa murhasta epäiltynä.
Lue myös: Näin vanhemmat kuvailivat Vantaan sellisurman uhriksi joutunutta nuorukaista: Auttavainen ja kiltti poika haaveili opinnoista ja piti aktiivisesti yhteyttä – ”Hei äiti <3”
Vaikeni aluksi täysin
Ensimmäiset kolme kuulustelua hän vaikeni teosta täysin. Neljännessä kuulusteluissa hän alkoi kertoa tapahtumista.
– No siis lyönyt nyrkillä kasvoihin ja vartaloon, potkinut, nimitellyt, heittänyt kuumaa vettä kasvoille, hapettanut. Lisäksi olen pitänyt (uhria) jaloista kiinni, kun toinen henkilö on kaatanut kuumaa vettä (uhrin) alavartalolle. Lisäksi myönnän, että olen tumpannut useamman savukkeen (uhrin) kieleen, ja osan näistä tumpatuista savukkeista (uhri) on niellytkin. En ole kuitenkaan ainoa, joka näitä savukkeita on (uhrin) suuhun tumpannut.
Myöhemmin kuulustelija kysyi mieheltä, onko uhri pakotettu juomaan sellissä virtsaa?
– Joo kyllä. (Uhri) pakotettiin juomaan virtsaa jostain pullosta. Siinä pullossa oli minun virtsaani, mutta oli siinä muidenkin. (Uhri) kyllä joi sitä, ja oksensi aina välillä.
Sadistisista teoistaan huolimatta hän kokee, ettei ole syyllinen muovipussilla tukehduttamiseen, kuten muut vangit kertovat. Kertomusten mukaan hän olisi pitänyt kiinni, kun toinen vanki veti muovipussin tiukasti uhrin päähän.
Lue myös: Vantaan sellimurhan syytetyllä oli oikeudessa mukanaan itsetehty muovinen terä – poliisi selvittää, miten vanki onnistui salakuljetuksessa
"Uhrin henki ei missään vaiheessa ollut käsissäni"
Viimeisessä kuulustelussa 25.3. hän antoi poliisille kirjeen, jossa hän vuodatti tuntojaan ja kokemaansa epäoikeudenmukaisuutta.
– Toi oli ihan vitun paha virhe noiden väittää että olisin osallinen tai tekijä, kirjeessä mainitaan.
– Kun mä menin nukkumaan, niin tämä (uhri) oli vielä elossa. Uhrin henki ei missään vaiheessa ollut minun käsissäni.
