Vainoa pakoon pyrkivä ei ensimmäiseksi odota Suomessa päätyvänsä vanhaan vankilaan. Pakolaisten kohtelua kadehtivakaan tuskin haluaisi aloittaa uutta elämää massiivisten tiilirakennusten suojissa.
Joutsenon vastaanottokeskus Lappeenrannassa on karu mutta toivoa antava.
Keskus on ensikosketus uuteen alkuun. Siellä viivytään 4-5 kuukautta odottamassa turvapaikkahakemuksen käsittelyä. Suuri osa tulee Helsingistä lähetettynä, mutta sinne tullaan myös omin nokin itärajan takaa. Lisäksi keskuksessa syntyy uutta elämää.
– Tämä on ensikoti 20-30 vastasyntyneelle vauvalle vuodessa, kertoo keskuksen johtaja Jari Kähkönen.
Aikomukseni on haastatella asukkaita, mutta laitoksen johtaja ei pidä sitä suotavana. Hänen mukaansa julkisuudesta on tullut turvapaikan hakijoille ongelmia.
Tyypillisin asukas 300-paikkaisessa laitoksessa on 20-30-vuotias irakilainen mies. Aiemmin somalit ovat olleet kakkossijalla, mutta tänä vuonna ukrainalaiset ovat ohittaneet heidät turvapaikkahakijoiden määrässä. Heidän osuutensa on 15 prosenttia.
-Monet ovat jääneet maahan marjanpoiminnasta. Osa heistä on myös yksityismajoituksessa. Tänne saa tulla ja täältä saa lähteä vapaasti, Kähkönen kuvaa.
Hän esittelee vankilasta vastaanottokeskukseksi muuttuneen laitoksen tiloja, jotka sijaitsevat useassa tiilirakennuksessa ison pihan ympärillä. Tv-huoneessa kolme miestä hörppii kahvia. Keittiön puolella nuhruinen liesi hehkuu kuutosella, sille on kaadettu astianpesuainetta ikään kuin itsestään puhdistamaan sotkua. Johtaja kääntää säätimen vaivihkaa nollille.
-Tällaista tämä on. Äiti on aiemmin tehnyt ruoan.