Riihimäen vankilassa vankilapastorina työskentelevä Jukka Vänskä on tekemisissä elinkautisvankien ja monien muiden vakavia väkivaltarikoksia tehneiden vankien kanssa. Vänskä muistuttaa, että vanki on aina jonkun joku, oli hänen tekemänsä rikos mikä tahansa.
– Lähden siitä, että vanki on aina jonkun isä, lapsi tai puoliso. Vankeusrangaistus, joka on annettu yhdelle ihmiselle, koskettaa kuitenkin aina isompaa ihmisryhmää kuin vain rikoksentekijää ja uhria.
– Papin työssä nämä vankien sosiaaliset suhteet ja ihmissuhteet tulevat näkyviin ja niitä käsitellään yhdessä. Siitä ihmissuhdeverkostosta löytyy paljon materiaalia, mitä käydään läpi, Vänskä sanoo Rikospaikan haastattelussa.
Vankilassa on historian saatossa aina ollut pappeja, jotka ovat kohdanneet rikoksentekijöitä monella tapaa. Tätä nykyä työhön liittyy usein uskonnonvapauteen liittyviä asioita, uskontoasiantuntijuutta, mutta tietysti myös perinteistä papin työtä: rippikouluun, naimisiinmenoon ja hautajaisiin liittyviä asioita.
– Vankien kohtaamista on työssä paljon. On kahdenkeskisiä keskusteluja ja ryhmiä. Papit ovat voineet kouluttautua myös johonkin Rikosseuraamuslaitoksen ohjelmaan. Olen itse mukana yhtenä ohjaajana Omaehtoisen muutoksen ohjelmassa (OMA), joka on tarkoitettu väkivaltavangeille.
Vangeilla yksilölliset tarpeet
Kun henkirikoksesta tuomittu, raiskaaja tai muu rikollinen haluaa vankilassa Vänskän pakeille, mieltä saattavat painaa monet käytännön asiat kuten perhetapaamisia koskevat kysymykset. Vänskän mukaan vankien tarpeet ovat yksilöllisiä.
– Ei voi sanoa mitään yleistä. Kun vangeilla on luottamusta pappiin, odotetaan jopa, että pappi tekisi ihmeitä ja saisi kaiken muuttumaan päälaelleen ja että kaikki olisi mahdollista.
– Toiveiden ja tarpeiden äärellä merkityksellisintä on, jos joku haluaa työstää taustaansa ja omaa rikostaan ja lähtee etsimään, mitä tulevaisuus voi olla. Muutosta elämään, Vänskä sanoi.
Hänen mukaansa ihmisten ja myös vankien pelot liittyvät usein hylätyksi tulemisen pelkoon. Vankilamaailmassa se monesti tarkoittaa, pysyykö vaikka perhe rinnalla, kun on tehnyt vakavan rikoksen.
– Jos nuori on tehnyt vakavan rikoksen, se on vanhemmille aika kova paikka. Sitä työstetään kohtaamisissa.
– Toisaalta vangilla on vapautumisen pelko eli miten hänet otetaan vastaan vapautumisen jälkeen samalla kylällä, jossa rikos on tapahtunut. Siellä ovat uhri ja hänen omaisensa sekä tekijä ja hänen omaisensa. On tärkeää, että myös sovittelutyötä tehtäisiin enemmän.