Riihimäen vankilassa vankilapastorina työskentelevä Jukka Vänskä on tekemisissä elinkautisvankien ja monien muiden vakavia väkivaltarikoksia tehneiden vankien kanssa. Vänskä muistuttaa, että vanki on aina jonkun joku, oli hänen tekemänsä rikos mikä tahansa.
– Lähden siitä, että vanki on aina jonkun isä, lapsi tai puoliso. Vankeusrangaistus, joka on annettu yhdelle ihmiselle, koskettaa kuitenkin aina isompaa ihmisryhmää kuin vain rikoksentekijää ja uhria.
– Papin työssä nämä vankien sosiaaliset suhteet ja ihmissuhteet tulevat näkyviin ja niitä käsitellään yhdessä. Siitä ihmissuhdeverkostosta löytyy paljon materiaalia, mitä käydään läpi, Vänskä sanoo Rikospaikan haastattelussa.
Vankilassa on historian saatossa aina ollut pappeja, jotka ovat kohdanneet rikoksentekijöitä monella tapaa. Tätä nykyä työhön liittyy usein uskonnonvapauteen liittyviä asioita, uskontoasiantuntijuutta, mutta tietysti myös perinteistä papin työtä: rippikouluun, naimisiinmenoon ja hautajaisiin liittyviä asioita.
– Vankien kohtaamista on työssä paljon. On kahdenkeskisiä keskusteluja ja ryhmiä. Papit ovat voineet kouluttautua myös johonkin Rikosseuraamuslaitoksen ohjelmaan. Olen itse mukana yhtenä ohjaajana Omaehtoisen muutoksen ohjelmassa (OMA), joka on tarkoitettu väkivaltavangeille.
Vangeilla yksilölliset tarpeet
Kun henkirikoksesta tuomittu, raiskaaja tai muu rikollinen haluaa vankilassa Vänskän pakeille, mieltä saattavat painaa monet käytännön asiat kuten perhetapaamisia koskevat kysymykset. Vänskän mukaan vankien tarpeet ovat yksilöllisiä.
– Ei voi sanoa mitään yleistä. Kun vangeilla on luottamusta pappiin, odotetaan jopa, että pappi tekisi ihmeitä ja saisi kaiken muuttumaan päälaelleen ja että kaikki olisi mahdollista.
– Toiveiden ja tarpeiden äärellä merkityksellisintä on, jos joku haluaa työstää taustaansa ja omaa rikostaan ja lähtee etsimään, mitä tulevaisuus voi olla. Muutosta elämään, Vänskä sanoi.
Hänen mukaansa ihmisten ja myös vankien pelot liittyvät usein hylätyksi tulemisen pelkoon. Vankilamaailmassa se monesti tarkoittaa, pysyykö vaikka perhe rinnalla, kun on tehnyt vakavan rikoksen.
– Jos nuori on tehnyt vakavan rikoksen, se on vanhemmille aika kova paikka. Sitä työstetään kohtaamisissa.
– Toisaalta vangilla on vapautumisen pelko eli miten hänet otetaan vastaan vapautumisen jälkeen samalla kylällä, jossa rikos on tapahtunut. Siellä ovat uhri ja hänen omaisensa sekä tekijä ja hänen omaisensa. On tärkeää, että myös sovittelutyötä tehtäisiin enemmän.
Vänskä sanoo, että joskus vangit hakevat häneltä myös synninpäästöä ja armoa.
– Ei usein, mutta kyllä sitäkin tapahtuu. Sellaisia kysymyksiä tulee pohdittavaksi, onko anteeksianto mahdollista eli voiko saada anteeksi, kun tuli tehtyä tällainen hirveä teko.
Pappia sitoo vaitiolovelvollisuus
Papin vaitiolovelvollisuus on Suomen laissakin määritelty. Siksi Vänskä ei paljasta, ovatko vangit uskoutuneet hänelle jopa niin, että ovat tunnustaneet rikoksia, joista kukaan ei ole ollut tietoinen tai joita ei ikinä ole tutkittu.
– En ota siihen kantaa. Siihen on sinänsä mahdollisuus ja toisaalta on myös inhimillistä ja tärkeää, että yhteiskunnassa on joku taho, jolle voit mennä puhumaan asiasta, joka vaivaa mielessä. Ja ettei tarvitse jäädä yksin minkään asian kanssa. Se on tärkeä arvo yhteiskunnassa, että tällainen taho on olemassa.
Vänskä sanoo, että vangitkin murtuvat joskus, kun syvällisiä asioita käydään läpi.
– Pyrin siihen, että rakennan kohtaamisissa luottamusta vangin kanssa. Kuinka lohduttaa ihmistä, joka on murhannut läheisensä. Kun ruvetaan käsittelemään näitä isoja tunteita, surua ja menetystä, ne ovat isoja ja vaikeita kysymyksiä ja kyllä siinä itketäänkin.
Vänskän mukaan yhteiskunnan turvallisuuden kannalta on olennaista, että vankien kuntouttava työ tehdään antaumuksellisesti ja syvällisesti.
– Minäkuvan ja oman historian läpikäyminen ja omien tekojen ymmärtäminen on tärkeää. Ihmiset usein kysyvät minulta, miten voin kohdata näitä rikollisia, jotka ovat tehneet kauheita tekoja. Muistan sen, että rikos on ollut vain yksi osa elämää.
– Ihmisen persoona ja historia on niin monipuolinen ja sieltä löytyy paljon hyvääkin ja niitä hyviä asioita voi pyrkiä vahvistamaan. Silloin kun hyviä asioita vahvistaa ja antaa vangille eväitä panostaa niihin, uskon, että siinä on mahdollisuus uuteen elämään, Vänskä sanoo.
Katso videolta vankilapastori Jukka Vänskän koko haastattelu Rikospaikassa.