Oikeusoppineiden mukaan on harvinaista, että oikeus päätyy pitämään tekoa syyttäjän ajamaa rikosnimikettä vakavampana.
Pirkanmaan käräjäoikeus päätyi eilen torstaina yllättävään ratkaisuun ja tuomitsi 19-vuotiaan Tuomas Sakari Matias Salmisen syyttäjän ajaman tapon sijaan murhasta. Toukokuussa tapahtuneen murhan uhriksi joutui 15-vuotias valkeakoskelaistyttö.
Rikosoikeuden dosentti Tatu Hyttinen Turun yliopistosta pitää vakavien rikosten kohdalla harvinaisena sitä, että oikeus päätyy ratkaisussaan ankarampaan rikosnimikkeeseen kuin mistä syyttäjä on vaatinut tuomiota.
– Ehdottomasti yleisempää on toisinpäin, eli oikeus katsoo rikoksen lievemmäksi kuin syyttäjä, Hyttinen arvioi.
Hyttisen mukaan syyttäjät vaativat yleensä rangaistusta ankarimman mahdollisen rikosnimikkeen perusteella.
– Eli sen mukaan, mihin näyttö heidän mielestään varmasti riittää. Ja sitten toissijainen rikosnimike on lievempi.
Yleensä syyttäjän näkemys voittaa
Hyttisen mukaan harvinaista ei ole ollenkaan se, että henkirikoksissa uhrin omaiset vaativat rangaistusta murhasta, kun syyttäjä katsoo näytön riittävän tappoon. Näin tapahtui esimerkiksi Joensuun lapsisurman yhteydessä, jossa omaiset vaativat nelivuotiaan pojan surmasta murhatuomiota, mutta oikeus katsoi teon törkeäksi pahoinpitelyksi ja törkeäksi kuolemantuottamukseksi.
– Henkirikoksissa onkin hyvin harvinaista, että omaisten ankarammat vaatimukset menevät oikeudessa läpi, Hyttinen sanoo.
Samaa sanoo Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen.
–Tavallisempaa on, että käräjä- ja hovioikeuskin asettuu syyttäjän kannalle.
Tolvasen mukaan syynä tähän on se, että syyttäjällä on yleisesti ottaen hyvä tuntuma oikeuskäytäntöön.
