Oikeusoppineiden mukaan on harvinaista, että oikeus päätyy pitämään tekoa syyttäjän ajamaa rikosnimikettä vakavampana.
Pirkanmaan käräjäoikeus päätyi eilen torstaina yllättävään ratkaisuun ja tuomitsi 19-vuotiaan Tuomas Sakari Matias Salmisen syyttäjän ajaman tapon sijaan murhasta. Toukokuussa tapahtuneen murhan uhriksi joutui 15-vuotias valkeakoskelaistyttö.
Rikosoikeuden dosentti Tatu Hyttinen Turun yliopistosta pitää vakavien rikosten kohdalla harvinaisena sitä, että oikeus päätyy ratkaisussaan ankarampaan rikosnimikkeeseen kuin mistä syyttäjä on vaatinut tuomiota.
– Ehdottomasti yleisempää on toisinpäin, eli oikeus katsoo rikoksen lievemmäksi kuin syyttäjä, Hyttinen arvioi.
Hyttisen mukaan syyttäjät vaativat yleensä rangaistusta ankarimman mahdollisen rikosnimikkeen perusteella.
– Eli sen mukaan, mihin näyttö heidän mielestään varmasti riittää. Ja sitten toissijainen rikosnimike on lievempi.
Yleensä syyttäjän näkemys voittaa
Hyttisen mukaan harvinaista ei ole ollenkaan se, että henkirikoksissa uhrin omaiset vaativat rangaistusta murhasta, kun syyttäjä katsoo näytön riittävän tappoon. Näin tapahtui esimerkiksi Joensuun lapsisurman yhteydessä, jossa omaiset vaativat nelivuotiaan pojan surmasta murhatuomiota, mutta oikeus katsoi teon törkeäksi pahoinpitelyksi ja törkeäksi kuolemantuottamukseksi.
– Henkirikoksissa onkin hyvin harvinaista, että omaisten ankarammat vaatimukset menevät oikeudessa läpi, Hyttinen sanoo.
Samaa sanoo Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen.
–Tavallisempaa on, että käräjä- ja hovioikeuskin asettuu syyttäjän kannalle.
Tolvasen mukaan syynä tähän on se, että syyttäjällä on yleisesti ottaen hyvä tuntuma oikeuskäytäntöön.
– Monesti asianomistajilla on maallikkonäkemys ja heidän avustajansa esittää heidän toiveensa mukaan ankaramman näkemyksen. Lähtökohtaisesti syyttäjällä on kuitenkin paremmat työkalut arvioida, minkä rikoksen tunnusmerkit täyttyvät.
Hyttinen ja Tolvanen toteavat, että oikeus on sidottu syyttäjän esittämään teonkuvaukseen, muttei niihin rikosnimikkeisiin, joita syyttäjä esittää. Periaatteessa oikeus voisi katsoa henkirikoksen murhaksi, vaikkei syyttäjä tai omaiset siitä vaatisi rangaistusta.
– Tällöin oikeuden täytyy kuitenkin jossakin välissä oikeudenkäyntiä kertoa syytetylle, että oikeus saattaa pitää tekoa murhana, jolloin syytetyllä on viimeistään loppulausunnoissa mahdollisuus ottaa kantaa asiaan ja puolustautua, Hyttinen sanoo.
– Syyttäjä voi tarkistaa syytettä oikeudenkäynnin aikana ja asiaan voidaan teettää myös lisätutkintaa. Mutta sellaisesta teonkuvauksesta oikeus ei voi tuomita, mistä syytetylle ei ole ollenkaan vaadittu rangaistusta.
"Ei tässä syyttäjällä ole virhettä tapahtunut"
Myös Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melander pitää päätöstä harvinaisena.
Professori Melanderin mukaan ei ole tavatonta, että asianomistajat esittävät ankaramman rangaistusvaatimuksensa, jos syyttäjä on päätynyt nostamaan syytteen lievemmästä nimikkeestä tai esimerkiksi perusmuotoisesta rikoksesta törkeän sijaan.
– Mutta suhteellisen harvoin on niin, että tuomioistuin on samaa mieltä asianomistajien kanssa, eli tuomitsee sen ankaramman vaatimuksen mukaisesti. Se on tässä harvinainen asetelma, Melander sanoo STT:lle.
Melander ei kuitenkaan pidä syyttäjän harkintaa asiassa mitenkään virheellisenä. Hän sanoo, että syyttäjä tekee syyteharkinnassaan itsenäisen oikeudellisen ja näyttöön perustuvan ratkaisunsa.
– Mielestäni syyttäjällä ei ole tässä mitään virhettä missään nimessä tapahtunut. En pitäisi sitä mitenkään ongelmallisena, että hän on omassa itsenäisessä harkinnassaan päätynyt omaan ratkaisuunsa ja että tuomioistuin voi päätyä toisenlaiseen lopputulemaan.
Melander huomauttaa, että vaikka asianomistajat eivät oikeudenkäynnissä esittäisikään omaa rangaistusvaatimustaan, tuomioistuin ei ole sidottu syyttäjän käsitykseen rikosnimikkeestä. Oleellista on se, mitä syyttäjä väittää asiassa tapahtuneen.
"Tuomioistuin ollut varsin vakuuttunut"
Käräjäoikeuden tuomio julistettiin suullisesti heti istunnon päätteeksi. Lain mukaan näin toimiminen on pääsääntö, mutta tavallisesti tuomioistuimet antavat tuomionsa myöhemmin ja kirjallisesti.
Melander pitää hyvänä, että tuomioistuimet julistavat tuomionsa käsittelyn jälkeen, jos se vain on mahdollista. Hänen mukaansa julistaminen palvelee asianosaisten oikeuksia, sillä nämä saavat tietää ratkaisun heti. Lisäksi oikeudenkäynnin julkisuus toteutuu tehokkaasti.
– Tässä tapauksessa vaikuttaa siltä, että vaikka on varsin vakavasta rikosepäilystä ollut kyse, tuomioistuin on ollut varsin vakuuttunut siitä, miten asia on ratkaistava.
Melander sanoo, että vaikka henkirikokset ovat rikoksina vakavimmasta päästä, ne eivät usein ole näytöllisesti kaikkein haastavimpia rikoksia.
– Siitäkin näkökulmasta voi ajatella, että tuomio on hyvinkin voitu julistaa. Henkirikokset voivat olla helpommin julistettavissa kuin esimerkiksi talousrikokset tai ihmiskaupparikokset, jotka ovat näytöllisesti ja oikeudellisesti haasteellisempia.
Monimutkaisemmissa tapauksissa on Melanderin mukaan usein välttämätöntä, että tuomioistuin harkitsee ratkaisuaan pidempään.
Korjattu teon ajankohta kesäkuusta toukokuulle kello 15.09.
Lue myös: Tästä syystä Valkeakosken henkirikos muistuttaa Michael Penttilästä