ManU:lla on noin kymmenkunta loukkaantunutta pelaajaa, keskikenttäpelaajat pelaavat toppareina ja muutoinkin avaus on C-luokkaa. Kyseessä lienee ehkä heikkotasoisin ManU:n avauskokoonpano Valioliigan historiassa ManU-Arsenal -ottelupareissa.
Arsenalilla taas ei suuria loukkaantumishuolia ja joukkue on edelleen tiukasti mestaruustaistelussa mukana. Tulos?
C-joukkue iskee kolme häkkiä Arsenalia vastaan. Niinpä tietysti. Hölmöähän se olikin odottaa maailman muuttuneen.
Jos Arsenal ei oikeasti voita mestaruutta tällä kaudella, jolloin on kärkijengien surkein taso vuosikymmeniin, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Wengerin siirtyminen johtoportaaseen tai johonkin mahdollisimman kauas päävalmentajan paikalta.
Mikään ei ole muuttunut vuosikausiin Arsenalissa, eikä muutu niin kauan kuin Wenger siellä huseeraa.
Mahtavan esimerkin muuttuneesta maailmankuvasta tarjoaa Pohjois-Lontoon toinen suuri. Pochettino on muuttanut koko Tottenhamin maailman ylösalaisin. Argo on antanut samalla lailla kasvot uudelle Spurssille kuin Diego Simeone teki Atleticolle. Luuserilaumasta on luotu voittavia pelaajia ja ennen kaikkea voittava joukkue. Vain harvat managerit maailmassa pystyvät muokkaamaan koko seuran habitusta.
Siinä missä ennen Spurs suli kuin Arsenal konsanaan, nyt sen tekemisessä on sellainen draivi, ettei tarvitse edes epäillä etteivätkö he nousisi, jos se on tarpeen. Viimeisin esimerkki Swansea-pelistä. Tappiolta voittoon. Taas. 17 pistettä tappioasemista tämän kauden Valioliigapeleistä.
Henkisen puolen valmentajien rekrytointi vuosi-puolitoista sitten kantaa hedelmää. Joukkueen työmoraali, sitoutuminen, joukkuehenki, loppuun asti pelaaminen on uskomattomalla tasolla. Viikonlopusta toiseen.