Tyypillisiä vainoamiskeinoja Suomessa ovat toistuvat tekstiviestit, seuraaminen, puhelinsoitot, tarkkaileminen ja uhkaileminen. Helsingin yliopisto ja lakiasiaintoimisto PsyJuridica ovat julkaisseet aiheesta tutkimuksen, jonka mukaan rikosilmoituksia vainoamisesta tehdään noin 600–700 vuodessa.
Tutkimuksen mukaan tyypillinen vainoaja syyllistyy usein myös muihin rikoksiin, kuten pahoinpitelyihin, lähestymiskiellon rikkomisiin ja laittomiin uhkauksiin. Tuomitut ovat pääosin aiemmin rikoksista tuomittuja keski-ikäisiä miehiä, ja uhreista selvästi suurin osa on naisia. Taustalla on usein päättynyt parisuhde.
Tutkimuksessa tarkasteltiin vainoamisesta vuosina 2015–2016 annettuja käräjätuomioita. Tutkimusaineisto käsitti 246 päätöstä, joka kattoi lähes kaikki ajanjaksolla annetut vainoamispäätökset.
Joka kahdeksannelle vainoajan uhrille psyykkisiä vaikutuksia
Vainoamistapausten uhreista enemmän kuin joka kahdeksannelle aiheutui tuomioihin kirjatun mukaan vainosta psyykkisiä vaikutuksia. Kolmannes oli tehnyt varotoimia, esimerkiksi asettanut puhelimeensa eston tai muuttanut pois kotoa. Tämä ei kuitenkaan kerro koko totuutta uhreille koituvista seurauksista.
– Kaikki uhrit eivät välttämättä hanki ammattilaisen todistusta psyykkisistä vaikutuksista. Tapauksissa, joissa sama asianomistaja on nostanut syytteen myös muista rikoksista, voi olla vaikeaa näyttää toteen, että psyykkiset seuraukset ovat seurauksia juurikin vainoamisesta, tutkimuksessa todetaan.
Tekstiviestejä, seuraamista ja puhelinsoittoja
Tyypillisiä vainoamiskeinoja Suomessa ovat toistuvat tekstiviestit, seuraaminen, puhelinsoitot, tarkkaileminen ja uhkaileminen. Vainoajat lähettävät myös viestejä sosiaalisessa mediassa, lähettävät sähköpostia ja ottavat yhteyttä kasvokkain. Uhrit joutuvat tutkimuksen mukaan häiriköinnin kohteeksi tyypillisesti muutamia kertoja viikossa.
Vainottu on useimmiten ex-seurustelukumppani, mutta piinan kohteeksi joutuvat Suomessa vähemmässä määrin myös tutut, naapurit ja kollegat. Vain vajaat kuusi prosenttia vainoajista oli uhreille entuudestaan tuntemattomia.
Tutkimuksessa laskettiin, että tuomioiden perusteella vainoaminen kestää keskimäärin vajaat seitsemän kuukautta. Pisin tuomittu vainoamistapaus oli kestänyt yli kaksi vuotta.
Lähestymiskiellon riittämättömyys kriminalisoinnin takana
Vainoaminen on ollut kriminalisoitua vuoden 2014 alusta. Keskustelu riittämättömistä keinoista vainoamiseen puuttumisessa sai pontta Espoon kauppakeskus Sellon uudenvuoden aaton ampumisesta, jossa kuoli ampujan lisäksi viisi ihmistä. Mies surmasi entisen Sellon Prismassa työskennelleen naisystävänsä veitsellä tämän kotona, jonka jälkeen hän ampui neljä muuta Sellon Prisman työntekijää ja itsensä.
Kauppakeskus Sellossa ammuttu - kuusi kuollut
Nainen oli pyrkinyt irti suhteesta ja hakenut kaksi lähestymiskieltoa turvakseen. Ampuja rikkoi entiseen naisystäväänsä kohdistuvaa lähestymiskieltoa useasti, mutta nainen ei pyynnöistään huolimatta saanut apua poliisilta ja hälytyskeskuksesta.
Vuonna 2011 demarikansanedustaja Pauliina Viitamies teki lakialoitteen vainoamisen kriminalisoinnista.
– Tällä hetkellä avun hakeminen vainoamiseen lähestymiskieltoa hakemalla on uhrin oman aktiivisuuden varassa. Lähestymiskielto ei rankaise juridisesti uhkaajaa. Vainoamisen kriminalisointi osoittaisi, että sitä pidetään vääränä ja tuomittavana käytöksenä, aloitteessa perusteltiin tuolloin.
Viitamiehen aloitteen allekirjoitti myös 106 muuta kansanedustajaa.
Vuonna 2012 myös oikeusministeriön työryhmä päätti esittää vainoamista rikoslakiin ja pykälä sai sinettinsä vuonna 2013.
Useita satoja rikosilmoituksia vuodessa
Tutkimuksen mukaan rikosilmoituksia on tehty lain voimaantulon jälkeen 600–700 vuodessa. Vain noin joka kuudes ilmoitus johtaa tuomioon. Tutkimuksessa todetaan, että poliisi pystyy selvittämään vain noin puolet epäillyistä vainoamistapauksista.
Sellaisissa tapauksissa, joista nostetaan syyte, tulee kuitenkin suurella todennäköisyydellä tuomio. Tuomioista selvästi suurin osa oli sakkorangaistuksia.
– On mahdollista, että vainoamisen toteennäyttämisen kynnys ennen tapauksen oikeuteen etenemistä on Suomessa niin korkea, ettei oikeuteen päädy paljoa tuomioon riittämättömiä tapauksia, tutkimuksessa sanotaan.