Tyypillisiä vainoamiskeinoja Suomessa ovat toistuvat tekstiviestit, seuraaminen, puhelinsoitot, tarkkaileminen ja uhkaileminen. Helsingin yliopisto ja lakiasiaintoimisto PsyJuridica ovat julkaisseet aiheesta tutkimuksen, jonka mukaan rikosilmoituksia vainoamisesta tehdään noin 600–700 vuodessa.
Tutkimuksen mukaan tyypillinen vainoaja syyllistyy usein myös muihin rikoksiin, kuten pahoinpitelyihin, lähestymiskiellon rikkomisiin ja laittomiin uhkauksiin. Tuomitut ovat pääosin aiemmin rikoksista tuomittuja keski-ikäisiä miehiä, ja uhreista selvästi suurin osa on naisia. Taustalla on usein päättynyt parisuhde.
Tutkimuksessa tarkasteltiin vainoamisesta vuosina 2015–2016 annettuja käräjätuomioita. Tutkimusaineisto käsitti 246 päätöstä, joka kattoi lähes kaikki ajanjaksolla annetut vainoamispäätökset.
Joka kahdeksannelle vainoajan uhrille psyykkisiä vaikutuksia
Vainoamistapausten uhreista enemmän kuin joka kahdeksannelle aiheutui tuomioihin kirjatun mukaan vainosta psyykkisiä vaikutuksia. Kolmannes oli tehnyt varotoimia, esimerkiksi asettanut puhelimeensa eston tai muuttanut pois kotoa. Tämä ei kuitenkaan kerro koko totuutta uhreille koituvista seurauksista.
– Kaikki uhrit eivät välttämättä hanki ammattilaisen todistusta psyykkisistä vaikutuksista. Tapauksissa, joissa sama asianomistaja on nostanut syytteen myös muista rikoksista, voi olla vaikeaa näyttää toteen, että psyykkiset seuraukset ovat seurauksia juurikin vainoamisesta, tutkimuksessa todetaan.
Tekstiviestejä, seuraamista ja puhelinsoittoja
Tyypillisiä vainoamiskeinoja Suomessa ovat toistuvat tekstiviestit, seuraaminen, puhelinsoitot, tarkkaileminen ja uhkaileminen. Vainoajat lähettävät myös viestejä sosiaalisessa mediassa, lähettävät sähköpostia ja ottavat yhteyttä kasvokkain. Uhrit joutuvat tutkimuksen mukaan häiriköinnin kohteeksi tyypillisesti muutamia kertoja viikossa.