Proud Age -hankkeen koordinoija Anna Pylkkänen kertoo, mistä jäämme paitsi, kun emme ole vuorovaikutuksessa vanhusten kanssa.
Elämänkokemus
Anna Pylkkänen on hieman huolissaan lapsista ja nuorista, jotka eivät ole tekemisissä vanhojen ihmisten kanssa. Nuorille ei synny perspektiiviä elämään. He eivät kuule ajasta, jolloin soitettiin lankapuhelimella tai kuljettiin hevospelillä.
– Tarinat tuovat tunteita mukaan. Oppikirjoja lukemalla ei synny yhtä vahvoja tunnekokemuksia kuin aidossa vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa, Pylkkänen toteaa.
Rauhoittuminen
Nykyisessä hektisessä maailmassa työikäiset ovat väsyneitä. Hiljalleen on nostanut suosiotaan slow life -ajattelu, jossa ideana on hidastaa tempoa.
– Vanhukset ovat aivan mahtavia slow lifen edelläkävijöitä, Pylkkänen hehkuttaa.
Hänellä on visio slow life -keskuksesta, joka ei olisi suoranaisesti palvelutalo, mutta jossa asuvat vanhukset saisivat huolenpitoa. Työikäiset voisivat tulla keskukseen lepäämään ja oppimaan vanhuksilta rauhallisemman elämän tempoa.
– Vanhukset voisivat ilahduttaa nuorempia sukupolvia tarinankerronnallaan ja perehdyttää uusavuttomia pullan leipomisen saloihin, Pylkkänen ehdottaa.
Työkokemus
Eläkkeelle jäävien hallussa olevaa tietoa ei tulisi vähätellä. Organisaatiotkin koostuvat ihmisistä, heidän kokemuksestaan ja opeistaan.
– Nyt heittäydytään liikaa it-maailmaan, jossa kaikki tapahtuu sähköisesti ja nopeasti. En usko, että se on pitkällä tähtäimellä kestävää, Pylkkänen sanoo.
Studio55.fi/Anette Lehmusruusu
Kuvat: Colourbox.com