Personal trainerina työskentelevä, Hunks-tanssiryhmästä tunnettu Jani Kokki herätti muutama vuosi sitten huomiota, kun hän turvautui syöpään sairastuttuaan niin sanottuihin vaihtoehtohoitoihin. Jani kuitenkin parantui vasta lääketieteen avulla.
Jo pitkään ennen mitään diagnoosia Jani Kokki koki olevansa sairas. Kun hän esimerkiksi liikkui kaupungilla, mielessä täytyi koko ajan pitää lähimmän vessan sijainti.
– Tiedostin, että tämä ei ole normaalia ruokamyrkytystä tai matkaripulia, Jani kuvaili jatkuvia oireita Huomenta Suomessa.
Lääkärissä asiaa ei aluksi lähdetty tutkimaan sen pidemmälle – puhuttiin vain stressistä ja määrättiin lepoa ja antibiootteja.
– Se oli turhauttavaa, koska itse tiedosti, että oli vakavastikin sairaana. Normaaliarjen jatkaminen alkoi olla tosi vaikeaa, mutta lääkäriltä ei saanut oikein muuta kuin lääkekuuria.
Kesällä 2013 oireille löytyi syy: peräsuolen syöpä. Lääkäri kertoi, että edessä olisi sädehoitoa sekä iso leikkaus, jossa poistettaisiin melko iso osa sisuskaluista. Jani ei suostunut tähän vaan alkoi etsiä vaihtoehtohoitoja.
– Siinä halusi tarttua kaikkiin mahdollisiin oljenkorsiin ja välttää isot operaatiot.
Tiedetoimittaja: Uskomushoitoihin voi vetää se, ettei lääkäri kuuntele
Tiedetoimittaja Tiina Raevaaran mielestä on inhimillisesti ymmärrettävää, että jotkut kääntyvät uskomushoitojen puoleen, kuten hän niitä nimittää.
– En itse ole vakavasti sairastunut enkä todellakaan tiedä, minkälaisia kaikenlaisia vähän epäloogisia päätöksiä itse tekisi siinä tilanteessa, Raevaara totesi lähetyksessä.
Raevaara arvelee, että kimmokkeena voi toimia tunne siitä, ettei lääkäri ota ihmisen kokemusta ja oireita tosissaan.
– Terveyskeskuslääkärillä on 15 minuuttia aikaa, ja on sellaista epämääräistä oloa, että hänelle on vaikea kertoa mitään konkreettista. Sitten tuntuu, että lääkäri ei kuuntele ja keksii jonkin hätäratkaisun, jolla saa potilaan ulos huoneesta.
– Moni syöpä totta kai on alussa vaikea löytää, mutta potilaalle täytyy tulla kokemus, että kuunnellaan, hoidetaan ja mietitään, Raevaara sanoo.
Jani lähti Kroatiaan vaihtoehtohoitolaitokseen, jossa käytettiin laidasta laitaan esimerkiksi otsonisuolihuuhteluita, magneettihoitoja, paastoja, yrttejä ja ravinteita. Niistä ei kuitenkaan ollut apua.
– Kävin koko ajan säännöllisesti myös Suomessa tutkimuksissa, jotta tiedettiin, missä mennään. Jos olisin huomannut, että sairaus koko ajan etenee ja jatkaa suolistosta kasvua muualle, olisin lopettanut sen aikaisemmin. Koitin pitää järjen mukana siinä touhussa siinä mielessä, että en laiminlyönyt kaikkia lääketieteellisen puolen tutkimuksia.
”Menin leikkaukseen, ja tässä istutaan”
Kahden vuoden ajan Jani koitti hoitaa syöpää "omineen" käyden kuukauden välein lääkärissä kontrolleissa. Syöpä ei edennyt suolistossa, mutta ei myöskään parantunut.
Myöskään Janin vointi ei kohentunut. Oireet pahenivat niin, että Jani oli noin vuoden kotinsa vankina pystymättä liikkumaan oikeastaan mihinkään.
– Kaikki tuli läpi suusta ja takapuolesta. Painoin lopuksi 67 kiloa, 30 kiloa tippui pois.
– Sitten vaan tein sen päätöksen, että tämä puoli on tullut nähtyä – suostutaan sitten leikkaukseen. Menin siihen, ja tässä istutaan. Kaikki on mennyt mallikkaasti. Tosin sisuskaluja uupuu aika paljon enemmän kuin terveellä ihmisellä, mutta näköjään ne ovat olleet turhia osia, kun tässä vielä istutaan näin hyvinvoivana, Jani naurahtaa.
Vaikka leikkaus osoittautui onnistuneeksi päätökseksi, Jani ei suostunut jatkohoidoksi suositeltuun kemoterapiaan.
– Lääkäri koitti suostutella, että olisi fiksua mennä siihen. Tein sen päätöksen, etten leikkauksen jälkeen lähde puoleksi vuodeksi ihan huvin vuoksi myrkyttämään itseäni niin kovilla lääkkeillä. Patologikin oli huomannut, ettei ollut enää mitään syöpäsoluja, joita pitäisi kemoterapialla tuhota. Toki jos jotain nyt ilmenisi tutkimuksista, niin sitten taas täytyisi tehdä uudestaan päätökset, Jani toteaa.