Uutuuskirja paljastaa pelätyn Gestapon taustoja: Toiminnan takana olivat kansalaisten ilmiannot

Hän otti tehtäväkseen penkoa esiin natsi-Saksan pelkoa herättäneen salaisen poliisin Gestapon taustat. McDonough osoitti muun muassa, että Gestapon toiminta perustui pitkälti tavallisten ihmisten ilmiantoihin.

– Gestapon ympärillä on paljon myyttejä. Jos mainitsee sanan Gestapo, sen ajatellaan olleen kaikkialla. Sen uskotaan olleen kaikkivoipa poliisi, helsinkiläisen hotellin aulassa istuva McDonough toteaa.

Kuitenkin Gestapon palveluksessa oli enimmilläänkin vain 15000 ihmistä, jotka eivät olisi millään lailla kyenneet valvomaan noin 66:ta miljoonaa saksalaista.

– Miten siis Gestapo toimi. Ihmisiä pyydettiin tekemään ilmiantoja. Suurin osa tapauksista, jotka löysin, olivat ihmisten ilmiantoja.

Frank McDonoughilta on juuri ilmestynyt suomeksi kirja Gestapo. Natsi-Saksan salaisen poliisin historia (Atena). 

Lojaalisuuden osoitus 

Arvioiden mukaan neljäsosa Gestapon tutkimista tapauksista alkoi ilmiannosta. McDonoughin mukaan useimmat ilmiantajat pyrkivät teollaan osoittamaan uskollisuuttaan natsihallinnolle. Toiset taas käyttivät ilmiantoa koston välineenä esimerkiksi päästäkseen eroon taakaksi kokemastaan aviopuolisosta. 

Ilmiannot tukevat McDonoughin mielestä käsitystä, jonka mukaan Gestapo oli ensisijaisesti reaktiivinen organisaatio ja hyvin riippuvainen kansalaisten yhteistyöstä.

McDonoughin tutkimus paljastaa myös sen, että kaikki Gestapon pidättämät henkilöt eivät joutuneet keskitysleireihin. Tapauksia tutkittiin yksityiskohtaisesti, ja "tavallisia" saksalaisia, joita ei luokiteltu natsihallinnolle vaarallisiksi, saatettiin kohdella yllättävän armeliaasti. Useimmat jutut raukesivat, syytettä ei nostettu tai langetettu rangaistus oli lievä. 

Juutalaisten pakkosiirroista vastasi Gestapo 

Sen sijaan Gestapo kävi ilmiantojen turvin armottomasti valtion vihollisiksi nimettyjen ryhmien kimppuun. Tällaisiksi ryhmiksi oli luokiteltu muun muassa juutalaiset, kommunistit, uskonnolliset toisinajattelijat, Jehovan todistajat ja homoseksuaalit.

Gestapo kohdensi toimensa nimenomaan näihin "valtion vihollisiin", ja tämä tuotti tuloksia.

– Se löysi useimmat kommunistiset oppositioryhmät ja itse asiassa se löysi lähes kaikki muutkin oppositioryhmät, McDonough huomauttaa.

Yhteiskunnan ulkopuolisiksi ryhmiksi luokiteltiin myös pitkäaikaistyöttömät. Heidät Gestapo löysi työvoimatoimistojen antamien nimien ja osoitteiden avulla.

– Heidät annettiin tehtaisiin orjatyövoimaksi, McDonough kertoo.

Juutalaisten vaino natsi-Saksassa kiristyi vähitellen. Esimerkiksi vuoden 1935 Nürnbergin lakien perusteella juutalaisia voitiin pidättää "rodunhäpäisystä". Näin kriminalisoitiin juutalaisten ja ei-juutalaisten väliset sukupuolisuhteet. Yleensä Gestapo sai tietää "rodunhäpäisytapauksista" ilmiantojen kautta.

Huhtikuussa 1938 vaino kiristyi entisestään, kun kaikki juutalaiset velvoitettiin ilmoittamaan omaisuutensa rahassa ja tavarassa mitattuna.

Juutalaisten karkotuksista ja pakkosiirroista keskitysleireille vastasi nimenomaan Gestapo, jonka viranomaiset vaativat paikallisia juutalaisyhteisöjen edustajia valmistelemaan luettelot karkotettavista.