Uutuusdokkari pureutuu siirtolaisuusteemaan

– Olemme Kain kanssa tunnettu parikymmentä vuotta ja kerran juttelimme aiheesta, miltä tuntuu kun on asunut lapsuus- ja nuoruusajan Ruotsissa ja sitten palannut takaisin. Kai itki ja kertoi, että se oli kuin sielusta olisi puuttunut pala. Ingen riktig finne, eikä oikein ruotsalainenkaan. Tajusin, että tämä tarina on kerrottava ja tehtävä elokuva, kertoo ohjaaja Mika Ronkainen MTV3:lle.

Uutuusdokumentin valmistuminen vei lähes viisi vuotta.

– Sen verran siinä yleensä menee, sanoo Ronkainen, joka on tehnyt mm. dokumentin oululaisista Huutajista.

Nyt hän päätyi tarinaan, joka on edelleen erittäin ajankohtainen. Miltä tuntuu kun ei ole kotonaan oikein missään tai jotain tuntuu puuttuvan.

Päähenkilö Kai Latvalehdollaon periaatteessa kaikki hyvin, hänellä on oma vaimo, maailman ihanin poika ja silti sielusta puuttuu jotain. Tätä jotain Latvalehto lähtee etsimään Göteborgista, jonne muutti vanhempiensa kanssa kaksivuotiaana. Takaisin Haukiputaalle perhe muutti, kun Latvalehto meni yläasteelle.

Tarina on enemmän kuin tuttu sadoille tuhansille paremman elannon perässä ulkomaille muuttaneille. 1970-luvulla joka kymmenes suomalainen aloitti peruskoulun Ruotsissa. Osa jäi sille tielle, suurin osa palasi. Murrosikäiselle Latvalehdolle paluu oli rankka.

– Se oli mystistä ja outoa aikaa. Elin monta vuotta jonkinlaisessa usvassa, en oikein tiennyt missä on koti, minne minä kuulun, mikä on kieli, muistelee Latvalehto MTV3:lle.

Paluu menneisyyteen

Dokumentti kuvaa isän ja pojan matkaa takaisin vanhaan kotikaupunkiin Göteborgiin.

Identiteettimatka vie miehet kilometrejä lähemmäs toisiaan. Kova työnteko, kotikeittoinen pirtu ja Slussenin puliukot ovat stereotypioiksi riipaisevan todellisia. Kaiken tämän perhe jätti taakseen palatessaan Haukiputaalle.

– Minulle tämä elokuvan teko oli erittäin erittäin hieno ajanjakso koko elämässäni. Olen paljon ehjempi ihmisenäkin kuin viisi vuotta sitten, sanoo Latvalehto.

– Isä unohti auton konepeltiin kiinnitetyt kolme kameraa saman tien, minä en. En ole esiintyjä, mutta yritin olla oma itseni ja esittää itseäni 100 prosenttisesti, olla sellainen kuin olen.

Ruotsinsuomalaiset äänessä

Dokumenttia rytmitetään suomimusiikilla, jota esittävät ruotsinsuomalaiset toisessa sukupolvessa. Mukana on mm. Anna Järvinen.

– Lauluesitykset tehtiin autenttisesti paikan päällä, niitä ei ole äänitetty studiossa. Se tuntui aidommalta niin, kertoo ohjaa Mika Ronkainen.

– Musiikki tulee tähän dokumenttiin tietysti ihan alun alkaen siitä, että Kai Latvalehto on oululaisen Aknestik-yhtyeen kitaristi. Bändin suurin hitti on hiukan ironisesti Suomirockia. Ja koska elokuva käsittelee identiteettikysymyksiä, niin minusta oli luontevaa, että kun pohtii onko ruotsalainen vai suomalainen vai jotain siltä väliltä, niin sitä tematiikkaa voi etsiä musiikin kautta. Ruotsinsuomalaisille siirtolaisille musiikki oli aikoinaan tärkeä henkireikä kotimaahan. Laulu koti-ikävästä jää todellakin soimaan mieleen.

Laulu koti-ikävästä esitetään Doc Point -festivaalilla 26.-27.1. Elokuvateatteriensi-ilta on 5.4.2013 ja Ruotsissa (Ingen riktig finne) 22.3.2013.

Katso Tanja Huutosen juttu (Seitsemän uutiset 24.1.2013)