Kansallisteatterissa annetaan tänään ensi kertaa Juurihoitoa. Kyse on Miika Nousiaisen uutuuskirjasta tehdystä näytelmästä, jossa hampaiden hoidon lisäksi etsitään juuria ja pohditaan juurettomuutta. Näytelmä on saavuttanut suuren suosion jo ennen ensi-iltaa, sillä kaikki loppuvuoden näytökset on loppuunmyyty.
2:05
Mikä meitä elintasoihmisiä oikein vaivaa? Hammaslääkäriin meno on melkein kaikille tuskaa. Jossain muualla ihmisen suurin unelma olisi hoitaa äidille kaunis hammaskalusto. Tällaisia asioita pohti kirjailija Miika Nousianen kerran Thaimaassa ja jostain siitä ajatuksesta syntyi uusin romaani. Nousiaisella on myös omakohtaisia kokemuksia juurihoidosta.
– 17-vuotiaana ajoin kaaduin fillarilla ja katkoin kaikki neljä etuhammasta. Se isku oli niin kova, että ne aina tulevina kesinä tulehtui ja sitten ne aukaistiin ja juurihoidettiin. Ehkä 25-vuotiaana ne sitten jotenkin tapettiin ne juuret. Omakohtaista kokemusta hammaslääkärin tuolista on kyllä yhden romaanin verran.
Uudessa kirjassa ja samaan aikaan tehdyssä teatteridramatisoinnissa pohditaan juuria ja juurettomuutta. Kallion hipsteri Pekka Kirnuvaara etsii isäänsä, joka lähti, pojan ollessa kolme-vuotias, ostamaan saunalimsoja. Nyt aikuisena juurettomuus oli alkanut vaivaamaan.
– Juuret on tärkeät. Itse olen ollut onnellisessa asemassa, että on ollut vanhemmat ja isovanhemmat. On ollut perheyksikkö, johon nojata, sanoo Nousiainen MTV.lle.
Ohjaaja, dramaturgi Aleksis Meaneyn mukaan tarinan punainen lanka on yksinkertainen.
– Sellanen universaali ihmisten kokema tarve tietää kuka olen ja minne menen. Ja rakkaus. Ei ehkä niinkään rakkaus romanttisessa mielessä, sanoo Meaney MTV:lle.
Suvaitsevaisuus, eriarvoisuuden arvostaminen ja oman kuplan puhkaiseminen. Perheen ja juurien merkitys sekä oman identiteetin löytäminen - siitä on kyse. Näytelmä on niin suosittu jo ennen ensi-iltaa, että näytökset ovat loppuunmyyty.
– Hyväntahoinen ja lempeä huumori on tyyli, jolla vaikeitakin asioita voi avata. Paljon pyöritään myös maahanmuuton ja maastamuuton ympärillä. Iso kysymys on myös se, kuka oli täällä ensin, pohtii ohjaaja Meaney ja toivoo, että katsojat lähtevät teatterista hyvällä mielellä.
– Toivon, että katsojat ovat saaneet nauraa ja liikuttua. Katsoa maailmaa hetken aikaa eri tavalla. On paljon asioita, jotka yhdistävät meitä enemmän kuin erottavat.
Kirjailija Miika Nousiainen nostaa esiin myös mielenkiintoisen eron sukulaisten ja tuttavien välillä.
– Sukulaisten paras puoli on se pahin puoli. Niitä ei voi vaihtaa tai valita, niitä voi vain hävetä. Kirjani yksi perusajatus onkin, että vihdoinkin minulla on perhe, jota hävetä.