Ikikiekkoilija Ville Peltonen ei jätä ketään kylmäksi. Ei jättänyt keväällä 1995, kun hän nuorena miehenä tinttasi jääkiekon MM-finaalissa kolme kertaa Ruotsin verkkoon. Eikä jätä nyt uransa ehtoopuolella, kun tulee telotuksi sairaalakuntoon vähintään kaksi kertaa saman kauden aikana.
Ville saattaa hyvinkin jäädä jääkiekkoilun historiaan paitsi hyvänä pelaajana myös lajin hengen ja sääntöjen uudistajana.
On päivänselvää, että ylimitoitetut taklaukset, tappeluista puhumattakaan, saadaan jääkiekkoilusta pois, jos niin halutaan. Tähän saakka ei ole haluttu. Liitot ja liigat ovat kai luulleet, että kansa tykkää, kun nyrkit heiluvat ja miehiä viedään paareilla sairastuvalle.
Veikkaan, että nyt tahti muuttuu. Vakuutusyhtiöt ovat pelaajien loukkaantumisalttiuden jo tiedostaneet. Se tietää lisäkuluja seuroille. Isojen rahoittajien lähtö olisi katastrofi ja yleisökato lopun alku.
Terveisinä sponsoreille ja taitokiekon ystäville voin kertoa, että pienet eivät tee perässä kaikkea sitä, mitä isot edellä. Juniorisarjoissa pelataan edelleen hyvää lätkää. Ville ei siellä pelaa, mutta poikansa pelaavat. Ja hyvin pelaavatkin.
Uutisankkuri Keijo Leppänen on seurannut jääkiekkoa 1960-luvulta lähtien, viimeiset 10 vuotta kaukalonlaidalta lätkäfaijana.