Kaatuneiden kokoamispaikalla versoo suuri inhimillisyyden draama. Sota ei katsonut ikää, vaan rintamalle joutuivat nuoret miehet ja lotiksi vaikka 15-vuotiaat tytöt.
Jos sotaa ajattelee teollisuutena, on kaatuneiden kokoamispaikka pakkaamo. Sotateollisuuden lopputuote taas ovat nuorten miesten ruumiit. Näin raadollisesti kiteyttää ohjaaja Sakari Kirjavainen.
Hän ei ole silti halunnut ohjata raadollista elokuvaa, vaikka Hiljaisuus-draama tapahtuu jatkosodan kaatuneiden kokoamispaikalla, missä pieni työporukka valmistelee vainajat viimeiselle matkalle kotiin – rakkaidensa haudattavaksi.
– Se on draama, joka tapahtuu sodan aikana. Teemassa korostuvat ystävyys ja rakkaus. Tarina kertoo ennen kaikkea ihmisistä.
Kirjavainen kiinnostui sotaelokuvan tekemisestä viitisen vuotta sitten, kun hän oli Tali-Ihantala-elokuvassa vakuutusyhtiön takuumiehenä eli varaohjaajana.
– Ohjasin sen loppuun, kun ohjaaja Åke Lindman sairastui. Tuntui, että aiheesta jäi vielä paljon sanomatta. Käsikirjoittaja Esko Salervo oli kiinnostunut aiheesta jo 10 vuotta sitten, ja kun hän teki niin hienon käsikirjoituksen, eihän sitä voinut päästää käsistään, Kirjavainen sanoo.
Hiljaisuus ei ole kuitenkaan jatkoa Tali-Ihantalalle.
– Elokuvat ovat täysin erilaisia. Tällainen paikka voisi olla missä tahansa sodassa.
Lottien tiukat siveyssäännöt yllättivät
Kokoamispaikalla työskentelevien lottien ja sotilaiden väliset suhteet nousevat tarinan keskiöön.
– Paljon liikutaan myös ihmisen mielessä, peloissa ja toiveissa.
Kirjavaisen työryhmä haastatteli elokuvaan lottina työskennelleitä, jotta esimerkiksi tapahtumapaikoista saataisiin mahdollisimman autenttiset. Tarinan osalta joissain kohdin on täytynyt venyttää todellisuuden rajoja.
– Nykyajan vinkkelistä katsottuna se yllätti, kuinka tiukat siveyssäännöt lotille oli. He olivat tarkassa valvonnassa koko ajan, ettei mitään pääsisi tapahtumaan heidän ja sotilaiden välillä.
Ihminen on kuitenkin ihminen. Todellisuudessakin voisi olettaa, että tarkat siveyssäännöt eivät aina päteneet, ohjaajakin aprikoi.
Veteraanien palaute ollut ylistävää
Lotta Svärd -järjestö toimi vuosina 1920–1944, ja sen toimintaan osallistui parhaimmillaan 240 000 naista ja tyttöä. Sillä on ollut suuri merkitys Suomen sodissa.
Lotiksi värväytyivät yleensä nuoret naiset, mutta myös jo pikkutytöt. Pikkulotat olivat iältään 8–16-vuotiaita tyttöjä.
– Oma tätini oli lääkintälottana, ja häntä olen myös haastatellut. Aika karuja ne kertomukset ovat.
Mikä tytöt ja naiset on sitten saanut kestämään?
– Yhteisvastuu on ollut varmasti voimakas tekijä ja sisäinen velvollisuudentunto, ohjaaja miettii.
Pärjäisikö nykypäivän 15-vuotias tässä?
Sodan kokeminen lapsena saatikka siihen osallistuminen on asia, jota ei nykypäivän nuori voi mitenkään ymmärtää.
– Enpä tiedä, mitä siitä tulisi, jos tänä päivänä laitettaisiin 15-vuotias tyttö tähyilemään kirkontorniin ase kädessä, että tuleeko idästä jotain.
Elokuvan nähneiden sotaveteraanien palaute on ollut ohjaajan mukaan hämmentävän ylistävää ja yksituumaista. Elokuva on koettu myös tärkeäksi sodan kokeneiden ymmärtämisen kannalta.
– Elokuvasta tulee ilmi se millainen henkinen ilmapiiri ja taakka sodan jälkeen heillä oli kannettavanaan, mikä heijastuu vielä nyky-yhteiskunnassakin.
Hiljaisuus ensi-illassa 9.12.2011.
Osallistu testiryhmään ja voita liput Hiljaisuus-elokuvaan
Studio55.fi/Piritta Palokangas
Vainajat pessyt ja vaatettanut lotta: Isänmaan hyväksi olisi tehnyt mitä vain
Yli 70 vuotta kuolemasta – suomalainen sankarivainaja pääsi vihdoin hautaan