Eri sukupolvien uskonnollisuudessa on valtavat erot.
Uskonnon merkitys on heikentynyt merkittävästi Suomen nuoremmissa sukupolvissa. Asia selviää Kirkon tutkimuskeskuksen tuoreesta julkaisusta, jossa tutkitaan suomalaisten suhtautumista uskontoon ja kirkkoon viime vuosina.
Vanhimman ja nuorimpien sukupolvien välillä uskontoa tärkeänä pitävien ihmisten osuudessa on jopa 45 prosenttiyksikön ero. Erityisesti naisten keskuudessa uskonnollisuuden väheneminen on ollut poikkeuksellisen jyrkkää.
Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisu on osa kirkon nelivuotiskertomusta vuosilta 2016–2019.
Nuoret eivät miellä itseään uskonnollisiksi
Nuorimmissa sukupolvissa myös uskonnolliseksi identifioituminen on yhä harvinaisempaa. Uskonnollisena itseään pitävien osuus on laskenut voimakkaasti ja suoraviivaisesti sukupolvesta toiseen, Kirkon tutkimuskeskus kertoo.
Siinä, missä kahdessa vanhimmassa sukupolvessa 71 prosenttia vastaajista määritti itsensä uskonnolliseksi, 1990-luvulla syntyneiden sukupolvessa enää 23 prosenttia vastaajista piti itseään uskonnollisena.
Uskonnollisina itseään pitävien osuudet Suomen nuorimmissa sukupolvissa ovat kyselyssä mukana olleista Euroopan maista pienimpien joukossa. Sen sijaan kaikista täysi-ikäisistä suomalaisvastaajista noin puolet piti itseään uskonnollisina. Ei-uskonnollisia ja ateisteja oli miltei saman verran.
– Näiden lukujen perusteella voidaan olettaa, että jopa koko väestön tasolla ollaan lähellä taitepistettä, jossa uskonnollisuus alkaa näyttäytyä epätavallisena identifikaationa. Nuoremmissa sukupolvissa tällainen taitepiste on selvästi jo ohitettu, tutkimusjulkaisussa kirjoitetaan.
Uskonto on sukupuolittunut
Uskonnollisuuden huomattiin olevan yhä enemmän sukupuolittunut asia. Miehet olivat naisiin verrattuna yli kolminkertaisella todennäköisyydellä ateisteja.
Myös erilaiset arvot vaikuttivat siihen, määrittelivätkö vastaajat itsensä uskonnolliseksi. Vastauksissa näkyivät erityisesti asenteet sukupuolirooleja, sukupuolten tasa-arvoa ja samaa sukupuolta olevien vanhemmuutta kohtaan.
Sukupuolten tasa-arvon ja yhtäläisten roolien korostus sekä samaa sukupuolta olevien parien vanhemmuuden arvostus heijastuivat ateistiseen identiteettiin. Vastaavasti käänteiset arvot eli sukupuoliroolien erilaisuutta korostavat asenteet ja epäluulo samaa sukupuolta olevien vanhemmuutta kohtaan ennustivat uskonnollista identifioitumista.
Myös voimakas kansallisylpeys oli vahvasti yhteydessä uskonnollisuuteen. Epäluottamus yhteiskunnallisia instituutioita kohtaan taas oli yhteydessä ateistisuuteen.