Ilmeisin uhka netinkäyttäjän tietosuojalle ei välttämättä ole turvallisuusviranomainen tai satunnainen krakkeri eli tietojärjestelmään murtautuja.
Vaara voi vaania paljon lähempänä: mustasukkaisessa puolisossa, pakkomielteisessä ihailijassa, holhoavassa vanhemmassa tai uteliaassa työnantajassa.
Tietoturvayhtiö F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen sanoo, että toisen verkkotoimintaa on helppo seurata, jos kohde on läheinen - pelkkä hakukoneen historia kertoo paljon siitä, mitä kumppani ajattelee.
Urkkia voi myös tehokkaammin. Netissä myydään lukuisia vakoiluohjelmia, jotka tallentavat kaiken näppäimistöllä kirjoitetun, salasanoista lähtien.
Hyppösen mukaan tällaisia välineitä on kaupan sekä tietokoneille että kännyköille. Lainmukaisia ne eivät ole.
– Ohjelmat on tehty helposti löydettäviksi ja käytettäviksi. Hinnat liikkuvat kymmenissä ja sadoissa euroissa. Suomessa ohjelmien käyttö on laitonta, mutta sitä yritykset eivät kerro.
Näin suojaudut urkinnalta
-Kirjaudu verkkopalveluihin vain omalta tietokoneeltasi.
-Jos käytät yhteiskäytössä olevaa konetta, käytä selaimen yksityisyystilaa tai tyhjennä tallennetut tiedot istuntosi jälkeen.
-Suojaa kaikki käyttämäsi laitteet ja verkot salasanoilla.
-Vaihda laitteiden oletussalasanat ja käytä pitkiä, vaikeasti arvattavia salasanoja tai -lausekkeita.
-Huolehdi, ettei kukaan pääse kurkistamaan selän takaa, kun kirjoitat salasanan.
-Ota käyttöön kaksivaiheinen vahvistus, kun käyttämäsi verkkopalvelut tukevat sitä.
-Älä päästä muita tietokoneellesi, ainakaan valvomatta.
-Huolehdi, että ohjelmistojen päivitykset ovat ajan tasalla.
-Käytä virustorjuntaohjelmia, mutta älä luota niihin sokeasti, sillä nekin on mahdollista kiertää.
-Sähköpostit ja tekstiviestit kuuluvat viestintäsalaisuuden piiriin. Toisten viestien lukeminen on rikos.
Ilmiö ei ole uusi, Hyppönen toteaa. F-Securessa kansalaisten keskinäistä urkintaa tavataan säännöllisesti. Ohjelmat ovat sitä houkuttelevampia, mitä paremmiksi suomalaisten tietotekniset taidot kehittyvät.
Etsivä: Tarkkana saa olla
Lähipiirissä tapahtuvan vakoilun määrää on vaikea arvioida, sillä kaikki tapaukset eivät tule ilmi. Useimmiten nettiurkinnassa on kyse parisuhteen erotilanteesta, sanoo Suomen Yksityisetsivä- ja Lakitoimistoliiton puheenjohtaja Pentti Lintunen.
– Tästä otetaan yhteyttä silloin tällöin. Kysytään neuvoa, epäillään, että puoliso tekee jotain selän takana. Ohjelmat ovat kohtuullisen helposti saatavissa, joten itse kukin saa olla tarkkana.
Oikeudessa asti urkintaa ruoditaan vähän.
– Se, että tapauksia on, osoittaa, että sellaista tapahtuu, ja yleisen elämänkokemuksen perusteella väitän, että sellaista tapahtuu jatkuvasti. En kuitenkaan usko, että kyse on koko kansaa koskevasta ongelmasta, arvioi lakimies Jaakko Lindgren asianajotoimisto Castrén & Snellmanista.
Lindgren on työssään erikoistunut henkilötietoja ja tietoturvaa koskeviin juridisiin kysymyksiin.
Läheiseltä vaikea suojautua
Viestintävirastossa tai keskusrikospoliisissa (KRP) tavallisten ihmisten välistä verkkovakoilua ei ole juuri setvitty. KRP:n rikoskomisario Timo Piiroinen on kuullut urkinnasta, mutta epäilee, että tapaukset tutkitaan yleensä paikallispoliisissa.
Viestintäviraston Cert-fi-yksikön tietoturva-asiantuntija Ari-Matti Husa sanoo kansalaisten tietoturvaloukkausten liittyvän pääasiassa haittaohjelmiin ja huijausyrityksiin, joilla yritetään ansaita rahaa. Urkinnaksi tai vakoiluksi hän ei tätä kutsu.
Vanhempi tietoturvakonsultti Henri Lindberg tietoturvayhtiö nSensestä painottaa suojautumisen tärkeyttä.
– Aloittelijakin pystyy käyttämään yksinkertaisempia vakoilumenetelmiä, mutta haittaohjelman saaminen teknisesti valveutuneen käyttäjän vahvasti suojatulle koneelle voi olla haastavaa ammattilaisellekin, hän huomauttaa.
Hyppönen pohtii, että läheisen ihmisen urkintaa vastaan voi olla vaikea suojautua.
– Siinä vaiheessa, kun asentaa koneelleen automaattilukituksen, toisesta varmasti tuntuu, että nimenomaan on salattavaa. Nuuskiminen johtaa ristiriitoihin. Ideaali olisi, että ihmissuhteessa säilyy luottamus.