Umpiuusavuton etutöölöläinen Eljas muutti Lappiin keskelle ei mitään – hiljaiselo vaihtui vitsausten keväänä pandemiaan, tulvivaan kellariin ja myrskyn silpomaan lipputankoon: "Toivoisin jo tappavan tavallisia aikoja"

Neljä vuotta sitten Liinamaa pakkasi omaisuutensa Helsingissä ja muutti Ounasjoen varrelle Rovaniemen ja Kittilän kaupunkien väliin.

Liinamaa kuvailee lähteneensä matkaan ”umpiuusavuttomana etutöölöläisenä” ja halunneensa testata itseään majoittumalla ”erakkokämppään” Lapin luonnon keskellä.

Ainakin kuluvana keväänä koettelemuksia on riittänyt.

– Tuntuu vähän, kuin olisi kolme kertaa selvinnyt tuurilla, mies muotoilee.

Ensimmäisen säikähdyksen aiheutti koronaviruspandemia, joka ei kuitenkaan Liinamaan onneksi aiheuttanut hänelle suurempia ongelmia. Konkreettisemmat uhat ilmaantuivat vasta taudin lähdettyä laantumaan.

Lue myös: Lennokki ikuisti luonnon voiman! Ennätyslumien sulaminen on saanut Kemijoen tulvimaan valtoimenaan

Kellarissa virtaa joki

Ensin Liinamaan kotipaikan vierellä juokseva Ounasjoki päätti vallata kellarin.

– Se on lähes jokakeväinen juttu, että keittiön alle tulee joen vesi. Aina voi vaan veikkailla, paljonko sitä tulee. Vielä ei onneksi ole tulvinut lattian lävitse.

Tänä keväänä vettä on ollut kellarissa vajaan metrin verran. Vesi on päässyt kellariin, sillä Liinamaan koti on rakennettu aivan Ounasjoen rantaan, hiekkapohjaisen rantapenkereen viereen.

– Siitä jos joki vielä vajaan metrin nousee, alkaa hirvittää sokkelin puolesta.

– Onneksi kellari on sellainen betonibunkkeri. Hatarassa mökissä on silti muuten varmaan kaikenlaisia kosteuksia. Ne täytyy vain hyväksyä.

Liinamaan onneksi tulvavahingotkin jäivät lieviksi.

– Tämänkin tulvan maalailtiin jo aiheuttavan isompia tuhoja, että tässä taidettiin taas selvitä vähän kuin säikähdyksellä.

Ahdistusta nouseva vedenpinta ennätti kuitenkin aiheuttaa.

– Tämä kevät on ollut vähän tällainen käppyröiden kevät. Ensin on päässyt katsomaan tautiennustekäyrää. Kun se rupesi helpottamaan, niin sitten alettiin seurata tulvakeskuksen käyriä.

Lue myös: Pelko osoittautui turhaksi: Lappi säästyi suurtulvilta

"Ei tässä voittajafiilikseen pääse"

Luonnonmullistusten saaga ei kuitenkaan tullut päätökseensä vielä joenpinnan nousun rauhoittuessakaan. Viime viikon sunnuntaina omat jännitysmomenttinsa tarjosi eri puolilla Suomea riehunut "otus", eli voimakas sadealue, joka toi mukanaan kovaa puuskittaista tuulta ja muun muassa katkoi puita. 

– Olin kaksi päivää aiemmin katsonut pihalla seisovaa lipputankoa ja todennut, että kun on kaikki muut puut karsittu siitä vierestä, että varmaan se tuokin tuosta tulee vielä alas, Liinamaa toteaa.

Ja niinhän se tuli.

Tälläkin kertaa selvittiin suuremmitta vahingoitta – kuin ihmeen kaupalla.

– Sopivasti myräkkä iski etelästä, ja se kaatui nimenomaisesti oikeaan suuntaan. Eivät menneet edes marjapensaat pilalle.

Juhlia Liinamaa ei kuitenkaan hyvästä tuuristaan huolimatta aio.

– Ei tässä voittajafiilikseen pääse. Aika nöyrästi joutuu näitä luonnonilmiöitä näilläkin leveyksillä vastaanottamaan. Kaikenlainen hybris on turhaa. Se tulee kostautumaan sitten viimeistään ensi talvena.

– Ehkä vienosti toivoisin jo tappavan tavallisia aikoja.