Työväenpuolueen valtakaudesta ei välttämättä tule pitkä, sillä tutkijan mukaan brittipolitiikkaa hallitsevat nyt kannatuksen sirpaloituminen ja protestivaalit.
Britanniassa työväenpuolue palasi valtapuolueeksi vaalituloksella, joka tuo elävästi mieleen edellisen kerran kun puolue nousi valtaan 1990-luvun lopulla.
– Työväenpuolueen voitto on historiallinen ja vertautuu Tony Blairin vuoden 1997 murskavoittoon, sanoo STT:lle Helsingin yliopiston akatemiatutkija Timo Miettinen.
Vuoden 1997 vaaleissa Blairin johtama työväenpuolue voitti 418 paikkaa parlamentista ja kasvatti paikkamääräänsä 146:lla. Keir Starmerin johtaman puolueen vaalivoitto ylitti jopa nämä luvut, käy ilmi BBC:n tulospalvelusta.
Päällimmäinen selitys vaalitulokselle on Miettisen mukaan yleinen tyytymättömyys konservatiivien 14 vuotta jatkuneeseen valtakauteen ja erityisesti sen jälkimmäiseen puoliskoon, jota ovat määrittäneet brexitin jälkipyykin pesu, koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sekä elintasokustannusten jyrkkä nousu.
– Tämä on varmasti yhtä paljon kuin labourin onnistuminen niin konservatiiveilta valtava epäonnistuminen, joka tulee varmasti johtamaan puolueen sisällä syvälliseen pohdintaan siitä, mikä puolueen linja tulee jatkossa olemaan, Miettinen sanoo.
Väistyvä pääministeri Rishi Sunak ilmoitti heti perjantaina vaalituloksen selvittyä eroavansa tehtävästään konservatiivien puheenjohtajana. Suomen Britannian-suurlähettilään Jukka Siukosaaren mukaan valta näyttää vaihtuvan tyylipuhtaasti.
– Kampanja oli mielestäni siisti, ja erityisesti pääministeri Sunak väistyessään korosti sitä, että Britanniassa valta vaihtuu järjestelmällisesti ja poliittista vastustajaa kunnioittaen. Sanoisin, että tämä ei ollut suurelle osalle väestöstä kovin suuri yllätys, kun tämä vaalitulos oli tavallaan ennakoitu, Siukosaari kertoo STT:lle.
Lue lisää: Rishi Sunak eroaa puolueensa johdosta
Britannian pääministeri Sunak: Hävisimme vaalit
Farage syvensi konservatiivien ahdinkoa
Konservatiivien kannatus ei vuotanut vain poliittisen keskustan suuntaan, vaan myös oikealta laidalta brexiteerien ja oikeistopopulistien keulakuvahahmo Nigel Faragen puolueelle. Perjantain puoleenpäivään mennessä laskettujen äänten perusteella Reform UK oli konservatiivien hännillä. Erotus ääniosuuksissa oli alle kymmenen prosenttiyksikköä.
Miettisen mukaan Britannian politiikassa hyvin merkittäväksi tekijäksi on noussut äänestäjäkunnan sirpaloituminen, jota on havaittavissa jossain määrin poliittisen kentän molemmilla laidoilla.
– Oikealla laidalla talousliberalistien ja kansalliskonservatiivien välinen kuilu on nousemassa hyvin keskeiseksi rajoittavaksi tekijäksi, ja se näkyy sekä konservatiivipuolueen sisällä että konservatiivien ja reformipuolueen välillä, tutkija sanoo.
Vaikka työväenpuolue otti murskavoiton, vaalien suurin puolue kuului silti nukkuville. Äänestysprosentti vaaleissa laski vuoteen 2019 verrattuna yli seitsemän prosenttiyksikköä 60 prosenttiin. Miettisen mukaan tämä voi kertoa siitä, että Britanniassa kuten monessa muussakin maassa on käynnissä poliittisen osallistumisen kriisi, jossa yhä useampi uskoo, ettei äänestämällä voi vaikuttaa.
Lue myös: Britannian vaalit: Työväenpuolue varmisti ehdottoman enemmistön ja on matkalla murskavoittoon
Britannian ongelmat "hyvin monitahoisia"
Julkisen keskustelun sävy Britanniassa on ollut synkkä vaalien alla. Tavallisten brittien elintaso on kärsinyt hintojen noususta ja palvelujen heikentymisestä, ja moni kokee olevansa uppoavassa laivassa, vaikka maan talous onkin elpymään päin. Työväenpuolue perii ratkottavakseen useita laajoja rakenteellisia ongelmia.
– Nämä vaalit käytiin hyvin vahvasti sisäpoliittisella agendalla, ja ne keskeiset kysymykset ovat hyvinkin konkreettisia, eli ennen kaikkea luvattiin lisäpanostuksia terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Erityisesti terveydenhuollon jonot puhuttavat paljon Britanniassa, ja myös asuntotuotantoa sekä julkisia investointeja odotetaan lisättävän ainakin maltillisesti, Miettinen sanoo.
Helppoja ratkaisuja ei ole luvassa, sillä Britannian rakenteelliset ongelmat menevät syvälle. Suurlähettiläs Siukosaaren mukaan uuden hallituksen liikkumavara on pieni, sillä valtionvelka on jo nyt korkea eikä veronkorotuksiin juuri ole mahdollisuutta. Starmerin hallituksen täytyy pelata "niillä korteilla, jotka edellinen sille jättää".
– Toki odotukset labouria kohtaan ovat korkealla. Kansalaiset ovat väsyneitä korkeisiin elinkustannuksiin ja julkisten palvelujen toimimattomuuteen, kertoo suurlähettiläs Siukosaari.
– Haasteet ovat hyvin monitahoisia ja liittyvät tällaisiin makrotason ilmiöihin, kuten tuottavuuskehitykseen ja ostovoiman kehitykseen erityisesti julkisella sektorilla. Palkat ovat pysyneet pitkälti muuttumattomina, ja tämä on johtanut valtavaan tyytymättömyyteen esimerkiksi julkisessa terveydenhuollossa, Miettinen sanoo.
Myös eriarvoisuus on kärjistynyt alueiden ja yhteiskuntaluokkien välillä. Rikkain kymmenys on parantanut asemaansa samalla, kun köyhyys on lisääntynyt, Miettinen jatkaa.
Ulkopolitiikka pysynee ennallaan
Suomalaistutkija ei odota, että Britannian ulkopoliittinen linja muuttuisi suuresti pääministeriksi nousevan Keir Starmerin kaudella. Esimerkiksi Ukrainan tukemisessa ja Nato-kysymyksissä vallitsee vahva konsensus, eikä työväenpuolue ole ajanut suurta lähentymistä EU:n kanssa. Miettisen mukaan puolue on käytännössä luopunut esimerkiksi tulliliittojäsenyyden hakemisesta, puhumattakaan paluusta EU:n jäseneksi.
Myös suurlähettiläs Siukosaari uskoo, että Britannian ulkopoliittinen linja pysyy työväenpuolueen luotsaamana samana, mikä on Suomelle hyvä uutinen.
– En oleta, että siihen tulee muutoksia, ja se on tietysti Suomellekin tärkeä asia. Britit ovat olleet vahvasti Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden takana sekä Ukrainan tukena, ja he ovat halunneet olla mukana siinä Euroopan yhteisessä ponnistuksessa turvallisuuden lisäämiseksi. Labour on sitoutunut näihin sekä Ukrainan että puolustusmenojen kasvattamisen osalta, Siukosaari kertoo.
Britannian uusi hallitus noudattanee varovaista linjaa myös Israelin ja Gazan sodan suhteen, Miettinen arvelee. Puolueen taakkana ovat joihinkin sen jäseniin kohdistuneet vanhat antisemitismisyytökset, joita on käytetty lyömäaseena brittipolitiikassa.
Miettinen ei usko, että tämän viikon vaalituloksesta alkaa uusi pitkä työväenpuolueen valtakausi, sillä saarivaltion politiikka on menossa epävakaaseen suuntaan, jossa minkään yhden puolueen on vaikea varjella asemaansa.
– Minusta Britannian poliittinen kulttuuri nyt on menossa enemmän sellaiseen tilanteeseen, jossa jokainen vaali on potentiaalisesti protestivaali. En usko, että nämä syvät yhteiskunnalliset virtaukset pystyvät tuottamaan sellaista hyvin pysyvää valtakautta millekään puolueelle.
Suurlähettiläs Siukosaari on hieman eri linjalla.
– Kyllä Britannian poliittinen kartta tässä jonkin verran muuttuu, mutta olisin kuitenkin sitä mieltä, että tämä kaksipuoluejärjestelmä tulee pitämään pintansa ja konservatiivit ajan myötä keräävät voimansa ja tulevat olemaan sitten seuraavissa vaaleissa taas se päävaihtoehto labourille.