Työuupunut terveyskeskuslääkäri siirtyi töihin työterveyshuoltoon ja kertoo MTV:lle miksi: "Haluaisin olla töissä terkkarissa, mutta se on mahdotonta"

MTV:n SOS-ohjelmassa professori Heikki Hiilamo kertoi, että työterveyshuoltoon on sitoutunut hyvin paljon lääkärityövoimaa, joka kokonaisuutta ajatellen olisi paljon paremmin tuottamassa terveyshyötyä julkisella puolella. 

MTV Uutiset haastatteli tämän jälkeen erästä entistä terveyskeskuslääkäriä. Hän kertoo, miksi julkisella puolella ei pysty olemaan töissä.

"Yritin hoitaa yhdessä vastaanottoajassa kaiken mahdollisen. Vastaanottoaika oli puoli tuntia. Mietitään vaikka mummoa, jolla on kahdeksan lääkettä. Ensin hän kertoo 15 minuuttia, mikä häntä vaivaa, sitten hän riisuutuu 15 minuuttia, minkä jälkeen pukeutumiseen menee 15 minuuttia. Tietenkin välissä pitäisi ehtiä tutkimaan se mummo. Yhtälö on mahdoton. Jälkeenpäin kuulin, että pidempiäkin aikoja olisi voinut potilaille varata – kukaan ei niistä silloin kertonut.

"Vastaanotolla voidaan hoitaa yksi asia hyvin, kaksi asiaa keskinkertaisesti, kolme huonosti, neljä asiaa: Varaa neljä erillistä aikaa"

Terveysasemilla, joissa olin töissä, jono oli sen kolme kuukautta. Se on perustavanlaatuinen ongelma. Jos yritetään pitää hoidon jatkuvuutta, tilanne on älytön. Potilas käy laboratorioissa ja tulee takaisin kolmen kuukauden päästä. Ei järkeä.

Meinasin pistää huoneeni oveen lapun, jossa lukee: ’Vastaanotolla voidaan hoitaa yksi asia hyvin, kaksi asiaa keskinkertaisesti, kolme huonosti, neljä asiaa: Varaa neljä erillistä aikaa’.

"Käytännön arjessa joutuu tekemään keskinkertaisia tai huonoja valintoja"

Terveyskeskusten johdot eivät ole toimivia. Konsultaatiota on vaikea saada, koska kaikki muutkin ovat niin kuormittuneita. Yhtä lailla erikoissairaanhoidosta, kun pyytää konsultaatiota, sieltä tuki on heikkoa.

Hoidon jatkuvuutta ja yhteistyötä erikoislääkärin kanssa ei juuri ole. Erikoissairaanhoidon palautteet eivät ole rakentavia. Se, että yhdessä hoidettaisiin moniammatillisesti, sellaista on kovin vähän. Tiimimalleja on kyllä kehitelty, mutta ne vastaavat lähinnä akuuttihätään – ei niinkään siihen, miten tilanne saataisiin pitkässä juoksussa paremmaksi.

"Työpaikalla kävi talon ulkopuolinen työnohjaaja ihmettelemässä, että miten tällaisissa olosuhteissa voi tehdä töitä"

Tämä kaikki tarkoittaa käytännössä sitä, että nuorille lääkäreille lähtökohdat tehdä työnsä hyvin ovat hirveän huonot. Työyhteisössä ei ole montaa osaa, jotka tukevat ammatillista kehittymistä ja jaksamista.

Alalle hakeutuvat haluavat hoitaa pitkäjänteisesti. Ristiriita on iso, kun käytännön arjessa joutuu tekemään keskinkertaisia tai huonoja valintoja.

Nuoret lääkärit kiertävät aikansa terveysasemia, kunnes huomaavat, että siinä ei ole järkeä. Nuori lääkäri osaa harvoin ottaa ohjat omiin käsiinsä. Sitä haluaa tehdä ja suorittaa ja olla hyvä lääkäri. Kun työn määrä on hallitsematonta, eikä niihin vaatimuksiin pysty koskaan vastaamaan, niin miten siihen kasvetaan? Vain ajan kanssa, hyvällä tuella ja ohjauksella. Ja kun sitä ei ole, lopputulos on se, että tosi moni uupuu.

"Paperipino kasvaa, fyysiset ja psyykkiset oireet alkavat, unettomuus, burnout"

Liiallinen työkuorma, ikuinen paine ja tuen puute johtavat lopulta siihen, että lääkäri raadellaan hengiltä. Jaksaminen revitään selkänahasta. Paperipino kasvaa, fyysiset ja psyykkiset oireet alkavat, unettomuus, burnout. 

Työpaikalla kävi talon ulkopuolinen työnohjaaja ihmettelemässä, että miten tällaisissa olosuhteissa voi tehdä töitä. 

"Esihenkilö kutsui minua petturiksi"

Aloin saada tarpeekseni. Viimeinen päätös lähdöstä syntyi siinä vaiheessa, kun esihenkilö kutsui minua petturiksi syystä, että olin laittanut potilaslistat kiinni kolmen kuukauden päähän. Kolmen kuukauden päähän siitä syystä, koska muuta mahdollisuutta ei ollut saada hetken hengähdystä. Ja koin, etten halua pettää potilaitani ja jono oli sen kolme kuukautta pitkä. Päädyin irtisanoutumaan.

Tein listan loppuun. Lähdön jälkeen olin puoli vuotta poissa työelämästä. Kokeilin sitten vielä kerran terveyskeskustyötä toisessa kaupungissa, ja huomasin neljän kuukauden kohdalla, että jälleen ollaan matkalla samaan pisteeseen. Totesin, että en pysty tähän.

"Kun ammattia ei anneta harjoittaa sillä tavalla kuin sitä pitäisi harjoittaa, pitää mennä sinne, missä se on mahdollista"

Kun ammattia ei anneta harjoittaa sillä tavalla kuin sitä pitäisi harjoittaa, pitää mennä sinne, missä se on mahdollista. Työterveys on antanut mahdollisuuden siihen. Eli kyllä: Haluaisin olla töissä terkkarissa, mutta se on mahdotonta. Sitä riskiä en enää ota.

Ps. Yksityispuolella työskennellessä vaihtoehtona palkkatyölle on ammatinharjoittajuus, joka antaa vapauden päättää omat työskentelytavat. Monessa maassa myös yleislääkärit ja perhelääkärit työskentelevät julkisilla terveysasemilla itsenäisinä ammatinharjoittajina. Suomessa olisi syytä myös kokeilla tätä mallia. Se voisi lisätä terveyskeskuslääkärin työn hallintaa sekä houkuttelevuutta, työtehoa ja erityisesti työtyytyväisyyttä."