Työpaikan vaihtaminen liian tiuhaan tahtiin voi viestittää työnantajalle, että työntekijä ei osaa sitoutua.
Rekrytoijan näkökulmasta ihanteellinen aiempien työsuhteiden kesto on vähintään kolmesta viiteen vuotta, sanoo rekrytointiyritys MPS Career Oy:n toimitusjohtaja Elina Koskela.
– Voidaan ajatella, että silloin henkilö on pystynyt vastaamaan työnantajan odotuksiin, hänen työsuoritteeseensa on oltu eri sidosryhmissä tyytyväisiä ja hän itse on ollut motivoitunut sitoutumaan.
Koskela korostaa, että ihanteellinen työsuhteen kesto riippuu vahvasti toimialasta.
Esimerkiksi nopeasti muuttuvilla aloilla, kuten softa-alalla, ihmiset siirtyvät projektien perässä työpaikasta toiseen.
Näillä aloilla työsuhteet voivat vaihtua vauhdikkaammin kuin kolmen vuoden välein. CV:ssä näkyvä pätkittäisyys ei haittaa, jos sille on perusteltu syy, sanoo Koskela.
Sen sijaan esimerkiksi teollisuus ja finanssiala ovat perinteikkäitä toimialoja. Tällöin rekrytointitilanteessa arvostetaan työntekijän johdonmukaista sitoutumista aiempiin työpaikkoihinsa.
"On hyvä, että työsuhteet kestävät pidempään kuin muutaman vuoden"
Työpaikan liian tiuha vaihtamistahti voi olla rekrytoijan näkökulmasta kysymyksiä herättävä.
– On hyvä, että työsuhteet kestävät pidempään kuin muutaman vuoden. Työntekijä saa syvällisen oppimisen mahdollisuuden, kun kokee projektien ja muiden käynnistämiensä asioiden koko elinkaaren.
Henkilöstöalan yritys Baronan palvelujohtaja Pirjo Misenko sanoo, että asiantuntija- ja esimiestehtävissä työskentelevät haluavat normaalisti vähintään 2–3 vuoden kokemuksen tehtävästä ennen kuin ovat valmiita vaihtamaan työpaikkaa.
– Teemme paljon suorahakua. Jos henkilö on työskennellyt 1,5 vuotta nykyisessä yrityksessään ja soitamme työhaastattelua tarjotaksemme, hän tyypillisesti sanoo suoraan, ettei ole vielä kiinnostunut.
Misenko on työssään tekemisissä muun muassa asiakasyritysten henkilöstöjohtajien ja -päälliköiden, talousjohtajien ja -päälliköiden sekä toimitusjohtajien kanssa. Misenkon mukaan suorittavat tehtävät ovat osittain vähentyneet digitalisaation myötä, ja työnkuvat muuttuvat.
– Manuaalinen työ on vähentynyt, ja esimerkiksi asiantuntijatyöt ja päällikkötason tehtävät ovat lisääntyneet.
Työsuhteiden kesto on nykyään lyhyempi
Sekä Misenkon että Koskelan mukaan työsuhteiden kesto on nykyään lyhyempi kuin aiemmin. Tämä selittyy asiantuntijatöiden ja projektiluontoisuuden lisääntymisellä.
Koskelan mukaan yleisenä trendinä on työsuhteen ja työn eriytyminen toisistaan. Työntekijöillä voi olla osaamista, jota joustavasti käytetään työmarkkinoiden eri tarpeisiin.
Työurien muuttuminen aiempaa epävakaammiksi ei pidä tutkimusten mukaan paikkaansa, kertoo Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen yliopistonlehtori Pasi Pyöriä.
– Ainakaan toistaiseksi tilastot eivät tue väitteitä, joiden mukaan pitkät työsuhteet olisivat historiaa: keskimäärin työsuhteiden pituus ja työurien vakaus ovat kasvaneet viime vuosikymmenten aikana.
Nuoret vaihtavat työpaikkaa vanhempia tiheämmin
Myös Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professori Kristiina Mäkelä sanoo, että tutkimus ei puolla sitä, että työsuhteet kestäisivät nykyään lyhyemmän aikaa kuin aiemmin.
– Toki tilastotiedot aina hämäävät, koska työmarkkinoilla on erittäin laaja kirjo pitkiä työuria ja lyhyitä työuria. Nuoret myös vaihtavat työpaikkaa selkeästi useammin kuin vanhemmat.
Pyöriä sanoo, että ajantasaista tutkimustietoa ammatillisesta liikkuvuudesta ei juuri ole.
Tilastokeskuksen vuoden 2013 työolotutkimuksen tulokset kertovat, että nykyään palkansaajat työskentelevät saman työnantajan palveluksessa keskimäärin 10 vuotta. Se on pari vuotta pidempään kuin 1980-luvulla, sanoo Pyöriä.
Myöskään ammatin vaihtaminen ei ole työolotutkimuksen mukaan yleistynyt.